Tikkalansalmi

UKK-reitti ylittää Tikkalansalmen jalankululle ja pyöräilylle vuonna 2011 rakennettua Tikkalansalmen raittisiltaa pitkin. Vuonna 2017 sillalla oli tilapäisesti myös autoliikennettä kun Tikkalansalmen maantiesiltaa kunnostettiin.

Retkeilijän kannattaa huomata, että vuonna 2021 Sotkamon kunta rakensi sillan itäpuolelle Tikkalansalmen kanoottilaiturin. Sen vieressä on parkkipaikka ja paikalla pääsee myös pullikoimaan. Toinen uusi kanoottilaituri on Sotkamon keskustan venesatamassa, kesäkahvilan tuntumassa, heti Hirvisalmen tiepenkereen jälkeen.

Tenetinvirta laskee kirkonkylän ja Pirttijärven suunnasta komeiden ratasiltojen ali ennen Tikkalansalmea. Vesistön nimi on salmen länsipuolella Mujethoulu (tai Mujehoulunjoki). Sen länsipäästä alkaa Nuasjärvi, eli Nuanen. Kävelijä ei näe sillalta juurikaan mitään lännen suuntaan, mutta nykyisen siltapaikan länsipuolella olisi näkyvissä aikaisemman sillan maatuet. Virtapilarit on purettu. Lähellä on myös kalliomaalauksia, mutta nekin näkyvät vain joen suuntaan.

UKK-reitti kulkee vanhaa tielinjaa pitkin Tikkalan ja Halolan vierestä kohti Kärnälän kestikievaria. Kievarin alueella on nykyään Naapurinvaaran Lomakeskus, jossa janoisen retkeilijän on hyvä nauttia vaikka virkistävä olut. Tikkalansalmen pohjoispuolella UKK-reitti noudattelee jonkin verran historiallista tielinjaa. Joen eteläpuolella moderni Pohjavaarantien noudattaa vanhaa tielinjaa, mutta Ruunalammen kohdalla erottuu myös mahdollinen oikaisu. Paltamon ja Kajaanin suunnasta tie Sotkamoon, Kuhmoon ja Vienanmerelle kulki aikoinaan joko vesitietä tai pääosin vesistöjä pitkin talviteinä. Kirjoitetaan seuraavaksi lyhyt katsaus maanteistä ja Tikkalansalmesta. Koska UKK-reitti noudattelee etelämpänä Sotkamon ja Nurmeksen välistä maantietä, on myös siitä kirjoitettu.

1500-luku

Kainuun asuttaminen on alkanut 1500-luvulla ja sitä ennen liikkuminen liittyi pääasiassa kaupan- ja eränkäyntiin. Laatokalta Pieliselle ja edelleen Valtimon kautta Sotkamoon johtava vesitie on kirjattu ns. Nousia venäläisen kertomukseen vuodelta 1556. Kertomuksessa kuvataan Maanselän alueella maakannaksen ylitys [2]. UKK-reitin Sotkamo-osuus alkaa samasta paikasta Sotkamon ja Nurmeksen kunnan rajalta Maanselän Rajakiveltä. Ruotsin ja Venäjän raja sovittiin tähän Täyssinän rauhassa vuonna 1595. Melojien ja hiihtäjien tuntema Tiilikanjärven rajakivi on samaa rajankäyntiä. Maanselän rajakivessä oleva vuosiluku 1684 liittyy myöhempään lääninrajojen selvittämiseen [3].

Ennen pysyvää asutusta alueella oli vilkasta eränkäyntiä. UKK-reitin varressa on Jäätiön harjulla runsaasti peuranpyyntikuoppia. Alueella on myös viime vuosisatojen tervahautoja (Museovirasto).

1600-luku

Karttoja alettiin Suomessa laatia 1600-luvulla. Vuoden 1650 kartassa ei vielä ole maanteitä. Nuasjärven pohjoisreunaa tuli talvitie. Kärnälä on merkattu. Oulun suunnasta ulottui Oulujärven länsirantaan Säreisniemelle alkeellinen maantie 1608 lähtien. Kuningas Kaarle IX kehotti jatkamaan tietä Kajaanista itärajan suuntaan, mutta hanke ei ollut toteuttamiskelpoinen [2]. Kainuun eteläpuolella ei teitä ollut, sillä lähimmät tiet olivat Juvan seudulla [1].

1700-luku

1720-1809 on ollut kaksi Sotkamon kannalta merkittävää tiehanketta. Kajaanista raivattiin Sotkamon kirkonkylälle 1780-90 -luvuilla tie ja Tikkalansalmessa oli lossi. Toinen tiehanke oli heikkotasoinen tie Saviahon Lappajärveltä Nurmekseen. Ilmeisesti tämä valmistui vuoteen 1814 mennessä [2]. Näiden teiden tuntumassa myös UKK-reitti sijaitsee.

1790-luvulla on kirjoitettu sanomalehdessä, että Paltamon ja Sotkamon välille on ryhdytty rakentamaan maantietä. Äskettäin olisi tehty myös tie Pielisen pitäjään [2].

1800-luku

Vuonna 1807 maantie Oulusta ulottui Säreisniemeen, josta oli edelleen vesi- ja talvitie Paltamoon. Kainuun eteläpuolella maantietä on valmistunut Pielisjärveltä (Lieksa) Nurmekseen [1]. Vuoden 1814 kartassa näkyy, miten tie Oulusta ulottuu Paltamoon ja haaraantuu siitä Kajaaniin ja Sotkamoon. Talviteillä on suuri merkitys ja ne on merkattu kaksoisviivalla. Maantie on jo linjattu Paltamosta Tikkalansalmen kautta Sotkamoon. Sotkamosta menee etelän suuntaan talvitie. Kartta on melkoisen suurpiirteinen.

Kärnälässä alkoi kyydinantovelvollisuus 1817. Tämä hoidettiin hevosella ja soutamalla. Tikkalansalmen lossinhoito annettiin Halolan ja Tikkalan talojen yhteisvastuulle. Lossin kantavuus oli 850 kg [2].

1840 oli tielinja Paltamosta Sotkamoon ja Kuhmoon jo selvä. Samoin kartassa näkyy Sotkamon ja Nurmeksen tielinja, joka oli kulkukelpoinen kesätie. 1850-luvun lopussa valmistui Tikkalansalmen silta. Sillassa oli kaksi maa-arkkua ja kolme virta-arkkua. Kuhmon Pajakkaan tehtiin saman mallin mukainen silta [1]. Puusilta uusittiin 1880-luvun lopulla [2]. Pitäjänkartoissa (1860-luvulta) Halolan länsipuolella on karttalehtien raja, joten Kärnälä näkyy seuraavalla lehdellä.

1900-luku

Tikkalansalmen puusilta syttyi höyrylaivan kipinästä 1901 [2]. Vuosikymmenen merkittävin sillanrakennus Kainuussa oli Tikkalansalmen sillan rakentaminen. Silta rakennettiin 1903-05 hätäaputyönä 69 000 markan määrärahalla [1]. Uusi silta vuorattiin pellillä [2]. Vuonna 1910 oli maanteitä jo aika määrä (kartassa yhtenäinen viiva) ja kyläteitäkin oli monin paikoin (pisteviiva). Kajaaniin ja Nurmekseen ulottui rautatie etelän suunnasta.

Tikkalansalmen silta uusittiin 1958. Vuoden 1955 ilmakuvassa näkyy puusilta kohdassa, jossa kivinen maatuki edelleen sijaitsee. Ymmärtääkseni lossipaikka oli aikanaan nykyisen sillan paikalla, sillä tärkeintä oli sujuva saapuminen hevosrattailla rantaan. Sen sijaan ensimmäiset sillat kannatti rakentaa kohtaan, johon oli mahdollista saada korkeimmat maatuet ja lyhyt silta. Nykyinen silta oli mahdollista linjata pois Tikkalan pihapiiristä.

1960-luvulla Kajaanin, Sotkamon ja Joensuun välinen maantie noudatti vielä Nuasjärven pohjoispuolen reittiä. Sittemmin rakennettiin etelän puolen linjaus Korholanmäen ja Eevalan kautta. 1990-luvulla rakennettiin valtatielle oikaisu Vesikkotielle, Jormasjärven ja Vuokatin vaarajonon väliin.

[1] Suomen teiden historia I. 1974.

[2] Wilmi, Jorma, Laulumaa, Vesa. Sotkamon historia. 1997.

[3] Tervo, Kari. Sotkamo – Kainuun etelä. Sotkamon kulttuuriympäristöohjelma. Kainuun ympäristökeskuksen raportteja 1/2008

[4] https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/

Päivitetty 30.1.2023