Eivät toisetkaan kengät kestäneet vaativilla poluilla raskaan repun kanssa. Pohjan liimaukset uhkaavat pettää molemmissa kengissä, kaikilla reunoilla. Päällinen ei kestä tikkuja. Palasin bussilla Pokharaan ja taas kauppoja tekemään. Jospa löytyisi länsilaatua. Se maksaa kolminkertaisesti normaaliin laatuun nähden.

Nyt on pyhäpäivä ja pyöräilijöiden määrä on suuri arkipäivään verrattuna. Matkailijoita on liikkeellä lainapyörillä. Joitakin paikallisia pyöräilyn harrastajia. Eniten kuitenkin kiertotalouden ammattilaisia, jotka keräävät metallia, pahvia ym. Heitä näkee paljon kaikkina viikonpäivänä. Kahdella kadulla on pyöräkaistat, mutta niitä käytetään pysähtymiseen, pysäköintiin ja varastointiin. Kaikki pyöräilevät ajoradalla.

Sadesää tai muuten heikko näkyvyys on vaivannut puolitoista viikkoa. Nyt parani juuri oikeaan aikaan. Olen majatalossa Kokhe Dadalla, noin 3300 m korkeudesta, Himalajan päävuorijonon eteläpuolella. Näkymät ovat hyvät.

Majatalo on hyvä, mutta rauhallinen, sillä se sijaitsee syrjässä. Yöllä oli +9 astetta, mutta muhkean peiton alla oli mukavaa.

Näitä näkymiä katselimme jo 1986 pohjoisemmalta kukkulalta.

Terveiset majatalosta 2400 m korkeudessa. Yö oli lämmin, nyt aamulla on sisällä 15. Kuun sirppi taivaalla, mutta alempana pilviä. Auringonnousua odotellessa.

Eilinen retkipäivä kävi läpi alueen, jonka karttanimissä on suurta epävarmuutta. Keräsin oikeat nimet paikallisilta. Alueen kautta kulkee aivan ihastuttava vesiputouspolku, joka uhkaa rapistua käyttämättömänä. Matkan varrelta ei löytynyt kotimajoitusta, joten kävelin ylämajalle saakka.

Lokakuun retkestä on ensimmäinen vaihe ohi. Neljän päivän kävelyn jälkeen pitkäaikainen retkeilykumppani alkoi irvistämään. Työmaalta poimittu teräslanka ja varakengännauha olivat riittävät korjaamiseen. Kun vielä kengän kanta pysyi kiinni, pääsin muutaman tunnin kävelyn jälkeen alas laaksoon ja bussilla kaupunkiin. Nyt on uudet kengät hankittuna ja yksi päivä käveltykin kaupungilla.

Tämä on kaikkien liimojen ja muovien ongelma. Myös karttalaukun tarranauha alkaa irtoamaan ja pehmeän muovin liimaaminen vaatisi erikoisemman liiman. Ei löydy lähimarketista.

Kuvassa näkyy myös 1994 hankittu kuppi, josta pikakahvit, pikapuurot ym. voi nauttia. Toin mukana kaasukeittimen, sillä epäilin palveluita valitsemallani reitillä. Olin oikeassa, palvelut ovat niukat ja päivän aikana pitää valmistaa juomat ja ruoka itse. Pikakahvi ehti jo loppua. Kaasusäiliö löytyi kun kierteli jonkin aikaa liikkeitä. Vaikka lähden seuraavaksi suositummalle reitille, otan keittimen mukaan. Saahan pitää taukoa silloin kun lystää.

Katsopa https://www.trekkari.fi/nepal/nepal1994

Matkakertomus alkaa olla valmis. Kirjoitusvihreitä pitää etsiä vielä. Karttoja on syytä parantaa. Ynnä muuta pientä hienosäätöä on tehtävä vielä. Videoita ja äänityksiä olisi myös käytettävissä.

Pahoittelen, että tästä tuli aivan liian seikkaperäinen. Otan opiksi.