Annapurnan kierros ja pyhättö 1986

Intro

Juhuu! Ensimmäinen vuoristovaellukseni Himalajalla! Suomalaisia oli käynyt Nepalissa jo 1970-luvulla, länsimaalaisiakin itsenäisesti jo 1960-luvun lopulla. Mutta Annapurnan kierroksella ei vielä ollut suomalaisten aiheuttamaa väkiryntäystä. Suomalaispariskunta kävi pitkän Itä-Aasian kierroksen aikana Annapurnan kierroksella. He päättivät järkätä trekkiryhmän Erä-lehden avustuksella vuonna 1986. Pienellä lehdessä julkaistulla ilmoituksella oli  suuri suosio: ryhmiä syntyikin kaksi, sillä osallistujia oli 23. Koska Annapurnan kierroksella ei ollut juurikaan majataloja, tuli matkata peräkkäisinä päivinä. Lisäksi meillä oli mukana muutama teltta, jotta saimme majoituskapasiteettia tarvittaessa suuremmaksi. Tarpeen olikin.

Valmistautuminen oli perusteellista. Tapasimme useimpien kanssa kaksi kertaa, mutta pitkämatkalaiset tulivat Helsinkiin vain yhden kerran. Saimme valokopionipun, jossa oli kirjalliset ohjeet. Minulla on ne edelleen tallella. Kävimme Finncoming-matkatoimiston kokoushuoneessa läpi kaikki mahdolliset asiat. Tutustuimme vienosti toisiimme. Perusteellisesti tutustuimme sitten myöhemmin.

Matka oli suunniteltu hyvin, varapäiviä myöten, ja kaikki onnistui nappiin. Kun vuoristovaelluksella noustaan yli 5 km korkeuteen ensi kertaa, on se riski niin yksilölle kuin ryhmälle. Riskiä voi hallita esimerkiksi noudattamalla ohjeita. Tuossa oikealla on yksi sivu lehtisestä, jonka sain Manangissa HRA:n luennolla. Siinä on kuvattu sopivaa nousutahtia Luklan yläpuolelle.

Kolmannen kävelypäivän iltana saimme majapaikassa huonoon veteen valmistettua ruokaa. Seuraavasta päivästä tuli lyhyt, koska porukka oksenteli. Mutta siitäkin selvittiin. Manangissa pidimme oikeaoppisesti lepopäivän, joka käytännössä oli climb high, sleep low. Eli nousimme päivän aikana pohjoispuolen kukkuloille. Meidän ryhmä ylitti Thorung Lan ensimmäisenä, pienoisen lumisateen jälkeen. Mutta jälkimmäiselle ryhmälle lumisaderiski osui kohdalle ja he joutuivat odottamaan yhden päivän Thorung Phedissä.

Nykyään on useita erilaisia papereita, joita vuorille suuntaava matkaaja tarvitsee. Ennen tuli olla tällainen trekkilupa, ellei sitten ollut kiipeilyretkikunnassa, jolloin ryhmällä tuli olla expedition permit. Keltaisen permitin toisella puolella oli valokuva, henkilötiedot ja matkareitti. Olen käsialasta päätellen itse kirjoittanut omat tiedot. Sitä mukaa kun matka eteni ja ohitettiin tarkastuspisteitä, tehtiin viranomaisen isoon kirjaan ja matkailijan permittiin merkintöjä. Näihin aikoihin ei vielä ollut ACAPia.

Meidän kävelyreitti alkoi tien varresta Dhumresta. Siitä oli ura pohjoiseen, mutta tie rakennettiin vasta hiukkasen myöhemmin. Minulla oli mukana sininen päiväkirja ja karttakopio, johon merkkasin punakynällä yöpymispaikat. Viimeinen yö Landrungissa näköjään puuttuu, mutta se osuus näkyy pienemmässä kartassa (uups, siinähän on minun tekemä virhe…). Olen tehnyt matkapäiväkirjasta julkaisun, jossa on myös puhtaaksi piirretty reitti ja yöpymispaikat päivämäärineen. 5.10. lähdimme jalkapatikkaan Dhumresta ja 25.10.198 saavuimme Pokharaan.

Finanssiasiat ovat erittäin tärkeitä. Siihen aikaan yhdellä rupialla oli merkitystä. Nykyään sadalla. Siihen aikaan oli kolikoita, mutta päiväkirjan mukaan olen saanut vaihtorahoja myös savukkeina, jos muuta sopivan kokoista rahaa ei kauppiaalla ollut antaa. Minulla on tallessa vielä yhden rupian seteleitä, joissa oli etupuolella tietysti kuninkaan kuva. Toisella puolella oli Ama Dablam ja sen harjanteisiin ja seinämiin palaamme vuoden 1994 yhteydessä.

 

Ihmeellinen Katmandu

2.-3.10.1986 torstai-perjantai, Katmandu
2.10.1986 klo 15.50 Nepalin aikaa näin ensimmäisen kerran eläissäni Mt. Everestin. Lennolla TG311 Bangkok-Kathmandu. Lentokentällä oli aika erikoista. Rahaa oli vaihdettava 150 $. Jokaiseen nyssäkkään tuli liitumerkki. Kantajia oli kärkkymässä joka paikassa. Ja kaikenlaista jengiä.

Soitin heti illalla Silvestrian paikalliselle metsänhoitajalle. Hän kävi sitten seuraavana päivänä esitelmöimässä meille kehitysyhteistyöstä Nepalissa. Kovasti tykkäsivät olla. Myös ongelmia on. Esimerkiksi tänä vuonna tavoitteena on 40 000 ha istutuksia ja suoritettu on 3 000. Esteenä ovat asenteet.

 

Dumre-Tal

4.10.1986 lauantai, Dhumre
Nyt olemme patikkamatkan alkupäässä. Bussissa oli puolet porukasta katolla. Tein juuri ensimmäisen pulloni jodivettä, 5 tippaa litraan. Ateriaksi saimme Dal Baatia. Riisiä, kananlihaa & papumuhennosta. Vahvasti maustettua, mutta hyvää. Juotavat joutu hakeen kuppilasta. Ei uskalla juoda vettä, ellei itse desinfioi. Käydessäni ostamassa kynttilöitä, kysyi myyjä otanko vaihtorahat yakeissa koska rahaa ei ole. No okei.

5.10.1986 sunnuntai, Targu Ghatia vastapäätä oleva kylä (=Kalimati)
Herätys oli klo 5. Kylässä oli mieletön mökä, kukot huusivat. Kunnon breikki pidettiin Turturessa, jossa oli myös kaksi ruotsalaista naista. Dawa piti hyvää showta ja hätisteli meille tilaa pöytiin. Itse en syönyt mitään, liian kova helle. Lämpötila oli noin 30 °C. Kylässä oli sähköt, aggregaatti. Matkaa tähän lännen kylään tuli vähän yli 30 km. Muuten tämä on kyllä hyvä paikka. Kiitos sille, että sesonki ei ole vielä alkanut. Pyykkiä on hyvä pestä, tosin alkuasukkaille on mies pyykillä outo näky. Täytyy myöntää, että myös piilareiden pois ottaminen herätti hämmästystä.

6.10.1986 maanantai, Besisahar, Tukuche Peak -hotelli
Ykkösluokan hotellissa, patjan päällä, suihkun raikkaana, ruokaa odottaen. Aamusta pääsimme lähtemään vasta aika myöhään. Mielessä oli illan istuminen pihalla, missä Dawa selosti buddhalaisen elämän perusteita. Hän on ollut viisi vuotta luostarissa. Hänellä on myös maata, viisi lehmää ja vaimo. Kesä on kiireistä kun pitää viljellä. Täällähän saa kolme satoa vuodessa, kasvukausi on 300 vrk.

Kävely oli mukavaa kun ei ollut auringonpaistetta kuten edellisinä päivinä. Lämpötilakin oli korkeintaan 28 °C. Yöllä oli kuulemma satanut kaatamalla, joten tiet olivat märkiä. Eräässä kylässä tämä erikoinen kanadalaisnuorukainen ilmestyi taas näkyville. Omarakentamallaan pyörällä hänellä oli tarkoituksena kiertää Annapurna. Jotkut kaverit on kuulemma tehnyt sen aikaisemmin.

7.10.1986 tiistai, Lampatan kylän lähellä
Besisahar jätettiin vasta aika myöhään ja heti oli edessä kova lasku ja perään vielä hurjempi nousu. Fillarimiehelle mieletön urakka. Haah haah.
Illan hämärtyessä jengi raahas jotain härkää, joka luhistui meidän majatalon eteen. Ei suostunut liikkumaan. Buddhalaiset eivät voineet tappaa sitä, ainakaan valoisan aikaan. Ne kysy jotain meistä asialle. Kukaan ei suostunut, mutta jotenkin se härkä siitä katosi. Kuten Dawa sanoo: kotkat tulevat ja syövät.

8.10.1986 keskiviikko, tuntematon kylä
Bahundandassa käytiin leimauttamassa trekking permit. Täällä tuntemattomassa kylässä on tilanne se, että ollaan jäämässä loppupäiväksi tänne. Kellokin on jo 11 aamupäivällä. Syynä se, että niin monella ihmisellä on vatsa sekaisin. Ei ne yksinkertaisesti jaksa.
Ja iltasella alkoi itselläkin mennä vatsa sekaisin. Kävin oksentamassa ja menin nukkumaan aikaisin. Yöllä oli kuumetta 38 °C, mutta se hävisi onneksi nukkuessa. Nykyään on ohjeena jo 8 tippaa jodia/litra.

9.10.1986 torstai, joku pikkukylä
Pysähdyttiin syömään. Ehkä uskallan ottaa chapatia ja munia. Mä olen tänään syönyt keksejä ja chapatia sekä juonut vettä runsaalla jeevanjalilla. Kyllä nyt taas pärjää. Muistin jopa aamulla ottaa helioparia. Nyt sekin on jo kerinnyt imeytyä. Hienoa. Illaksi Talin kylään.

 

Bagarchap-Thorung

10.10.1986 perjantai, päivällä, Bagarchap
Jäätiin ruokailemaan. Eilen käpyteltiin aina Talin kylään, jonne oli jäätävä yöksi. Emännällä oli kultahammas ja -koruja mielin määrin. Talossa oli pontikkatehdas ja siellä sai juoda raksia. Aamusella lähdettiin liikkeelle noin kuudelta. Viileä aamu, villapaita päällä ja verkkarit jalassa. Kyllä se sitten lämpeni. Nyt näkyy lumihuippuja jo kunnolla.
Ruokaa on täällä kyllä riittävästi. Selvästi huomaa jaon hindu- ja buddhalaisalueisiin elikkä intialais- ja tiibetiläisalueisiin. Hindut syövät dalbhatia, joka on riisiä ja siihen kastiketta. Se on kyllä vähemmän maukasta. Sen lisäksi on omelettia. Buddhalaiset syövät perunoita ja leipää. Ne on kunnon ruokia. Teetä on sitruuna-, maito- ja mustaa teetä. Nämä buddhalaiset ovat iloisia ja reippaita. Kuten sherpat. Hindut oli sellaisia ruikuttajia. Täällä viihtyy kivasti. Talot ovat tukevia hirsi- ja kivitaloja. Täällä on lautaa lattioillakin. Ei enää savea. Seinissä lautapaneelit. Tämä on ensimmäinen selvä tiibettiläiskylä. Rukousmyllyjä löytyy iso rivi.

11.10.1986 lauantai, Pisang
Ylä-Pisangissa tauolla.
Eilen kaikki pääsivät hyvin perille. Kantajien tullessa alkoi kyllä hämärtää vahvasti. Illalla oli kunnon geimit. Juotiin ja laulettiin. Ruuaksi perunoita ja munia. Sherpat joi paikallista tsangia ja oli ihan päissään. Yöllä sain sentään vielä nukutuksi. Tiedä sitten seuraamuksista.

Ala-Pisangissa klo 17.30
Aluksi ei nousua ollut juuri lainkaan. Pysähdyimme hotelliin ruokailemaan, espanjalaiset jako karkkeja lapsille. Hyi, hyi. Sitten alkoi nouseen taas. Mielettömät näöt vuorille. Komea Annapurna. Toisella suunnalla oli kovera kallioseinämä. Aivan sileä noin 60° kulmassa. Hurja, hurja. Aivan kuin Kuusamon maastoa. Vuoret ovat siellä vain vähän matalammat.
Ylempi Pisang oli hieno. Alkuperäinen, monikerroksiset talot, katolla viljaa kuivumassa ja varastossa. Kaikki kylän väki oli pelloilla viljaa ja perunaa korjaamassa. Kylässä ei ollut kuin noin 20 henkeä.
Yöllä palelsi, kääntelehdin ja vääntelehdin. Nousin puoli neljä ja laitoin villapaidan ja kaulahuivin. Joka paikkaa kolottaa.

12-13.10.1986 sunnuntai-maanantai, Manang
Pisangista lähdimme alareittiä kohti Manangia. Syynä se, että matkan varrella on lentokenttä ja siellä Himalaya Rescue Associationin toimipiste. Se oli kuitenkin siirretty Manangiin. Alareitti oli tasainen, lyhyt ja mukava. Check post lentokentällä, pari tyyppiä odotti lentokyytiä.
Käytiin ensin HRA:n asemalla. Hollantilainen lekuri kertoili hommista. Palattiin myöhemmin vuoristotautiluennolle.  Hyödyllistä tietoa. Lahjoitin 100 Rs ja sain badgen. Teltat vietiin katolle ja siellä olikin hyvä nukkua. Yöllä +2°C.

14.10.1986 tiistai, Jimmy’s house, Ledar, 4250 m
Herätys taas aikaisin. Tsampa-puuroa ja sehän maistuu. Jalkoja ei painanut niin hirveästi. Matka tänne sujui ihan mukavasti. Äsken oli kaksi jenkkikundia, jotka oli tullut solan yli. Lunta oli ollut 4 tuumaa.

14.10.1986 tiistai, Thorung base camp
Olen nyt täällä. Kello 14. Matka Manang-Base camp 7,5 tuntia – 1,5 tunnin ruokailu. Tupa on täynnä retkeilijöitä. Englantilaisia, keskieurooppalaisia, jenkkejä. Viivähdetään nyt hetki ja odotellaan muita tuleviksi. Dawa tuli äsken syödessäni potato-omelettia. Lunta sateli äskettäin. Tai oikeastaan rakeita, noin 20 minuuttia. Nyt on kirkasta. Ainoastaan tuulee.
Täällä vähän savuttaa. Tulisija keskellä lattiaa ja reikä katossa. Kundit äsken irvaili majatalon omistajalle kiskurihinnoista ym. Äijä on tiukka rahan kanssa. Kunto on hyvä. Kurkku vaivaa vain vähän. Kyllä tässä pärjätään. Mitään vuoristotaudin oireita ei ole ollut. Hyvä.

 

Muktinath-Marpha

15.10.1986 keskiviikko, toisella puolella
Vihdoinkin onnellisesti yli. Herätys aamulla klo 3. Mikä aika! Toisaalta nukkumaankin mentiin jo noin 18. Lunta tuli koko illan. Yöllä oli kuitenkin tähtikirkasta ja oli tehty päätös ylittää sola. Aamulla oli teltassa -4 °C ja ulkona noin -7 °C.
Teetä keitettiin, munat oli tehty jo illalla. Puolalaisia oli iso ryhmä. Ne lähti vähän meidän jälkeen. Samaan aikaan lähti muutamia jenkkejä ja kantajia. Tähdet loisti. Polku nousi jyrkästi sorarinnettä. Pari lamppua paloi. Ryhmässä oli noin 30 ihmistä. Vasemmalta rinteeltä alkoi kuulua hiljaista suhinaa. Lumen peittämään rinteeseen avautui pikkuhiljaa leviten soravyöry. Kaikki pysähtyivät. Vyöry meni kuitenkin ohi vasemmalta. Kello oli noin 4.30.
Nousu oli tasaista. Tulin meidän ryhmän viimeisenä aina aamun valkenemiseen asti. Sen jälkeen alkoi varpaita paleltaa niin paljon, että oli pakko panna juoksuksi. Kyllä auttoikin. Mielettömät maisemat. Annapurna näkyi aamuauringossa. Kaikki kolot näkyivät hienosti. Kyllä pani rinne puuskuttamaan. Maksimissaan 50 m ja tauko.
Pikkuhiljaa alkoi sola lähestyä. Vihdoinkin! Mielettömän lämmintä, ainakin 15°C. Lepohetkeä oli viettämässä noin 40 ihmistä. Minä tarjosin Monnetit porukalle. Meidän ryhmä saapui noin 40 minuutin sisällä.
Aurinko paahtoi. Rasvaa naamaan ja runsaasti. Alastulo olikin yksitoikkoista. Maisemat eivät ole yhtä hyvät kuin toisella puolella. Minkäänlaisia vuoristotaudin oireita ei ollut. Jalkoja vain painoi enemmän. Alas tullessa tuntui päässä vähän jotain särkyä. Nyt sekin on lakannut. Nestehukkaa.

16.10.1986 torstai, Muktinath 3800 m, klo 7.00
Aamiaista odottelen. Eilissä käpyteltiin vuorilta alas. Pistäydyttiin hindulaisessa temppelissä, jossa oli seinässä 80 pronssista puhvelinpäätä, joista juoksi vesi. Omituinen huumorintaju. Pyhiinvaeltajat käyvät täällä peseytymässä. Yhtään sellaista en kyllä nähnyt. Yhden saddhun kylläkin. Hurjan näköinen mies. Jossakin sivummalla olisi ollut temppeli, jossa palaa ikuinen tuli. Tuli ja vesi tulevat samasta paikasta. Maakaasuesiintymä. Muutenkin temppelialue oli mielenkiintoisen näköinen ja puista riippui rukouslippuja.

16.10. Kagbenissa (Mustang)
Tällä hetkellä olen Krishna Lodgessa. Näillä seuduilla alkaa kulttuuri vaihtua taas buddhalaisesta hindulaiseksi. Joimme juuri tiibetiläistä teetä. Se on valmistettu teestä, suolasta ja jakin voista. Kirnussa se sössö emulsioidaan. Oikeastaan en pitänyt mausta ollenkaan. Pitihän kokeilla. Odotellaan jakin lihaa ja riisiä.
Katmandussa oli se yksi hyvä kirjakauppa. Täytyy ostaa muutama hyvä opus. Matkakaveri kertoi mukavia juttuja kirjasta A Race to Lhasa, jossa intialaiset maanmittarit joskus vuosisadan alussa kävivät salaisella retkellä suljetussa Tiibetissä. Hyviä trekking- ja mountaineering-kirjoja tarvitsee myös aina. Eikä maksa niin paljon kuin Akateemisessa.

16.10. Jomsom
Kyllähän on mukavan lämmintä. Sähkökatkot vain vaivaavat! Ruokahommelit eivät suju ja mä odotan.
Startattiin edellisestä kylästä pitkin Kali Gandakin laaksoa. Hienoa seutua. Aika laaja laakso ja nyt kuivaan aikaan ihan tyhjillään. Kylässä pojat olivat myyneet fossiileja ja nyt juoksimme joen pohjaa rikkoen kiviä. Löysinkin yhden, jossa oli paljon simpukoita. Saa nähdä jaksanko kantaa sitä mukana ja kuinka kauan.
Pieni tihkutus alkoi taas ja kuin tilauksesta eteen tuli majatalo. Tämä yksi tiibetiläinen mies oli myös siellä. Tapasimme hänet jo Phedissä. Nyt se kertoi juttuja fossiileista. Niitä saadaan järveltä Muktinathista pohjoiseen. Eikä muualta. Nimittäin niitä erikoisia. Mustia ja kiiltäviä.Yhtäkkiä kaveri kysyi haluttiinko nähdä veitsi, jonka se oli ostanut. Totta kai haluttiin. Mies kaivoi ison miekan repustaan. Kaveri innostui tietysti kovasti, vanha miekkojen keräilijä. Tiibetiläinen oli ostanut miekan Manangin lentokentän lähellä. Saman romuläjän ohi myös me käveltiin. Hänellä oli kuulemma jokin antiikkikirja, josta selviää, että miekka on ajanjaksolta 1900-1920, tiibetiläistä alkuperää, sotilasmiekka. Se on alkuperäinen, koska kahvassa on helmi helisemässä.
Tarkoituksena veikolla ei ilmeisestikään ollut myydä sitä. Maksanut se oli 400 Rs. Pyysi 450 Rs. Kaveri suostui maksamaan 19 $ eli 407 Rs. Ja kaupat tuli. Kaupan päälliseksi patinaa ja ruostetta.

Jomsomin majatalon seinillä on hienoja maalauksia vuorilta sekä kuva neekeristä. Teksti sanoo ”If I don’t see in this world I’ll see you in the next one, don’t be late. Jimi Jomsom OCT ’67”. Kysyin omistajalta oliko Hendrix tosiaankin käynyt täällä. Sanoi tavanneensa tämän. Jimi soitteli kitaraa ja lauloi. Tämä Thak Khola Lodge on 207 vuotta vanha. Ei uskoisi.

17.10.1986 perjantai keskipäivä, Tukuche
Jomsomin leipomot eivät olleet leiponeet tänä aamuna, joten emme saaneet tuoretta leipää. Lentokentällä kävi kova vilske.
Vilustuminen vaivaa vähän, mutta koko ajan mennään lämpimämmille ja kosteammille seuduille. Marpha oli mukava ja siisti paikka. Dhaulagiri näkyi edessä koko ajan ja Nilgiri vasemmalla. Annapurna I:stä tässä vielä kaipaa. Tässä katolla löhöiltäessä ollaan keskusteltu mahdollisuuksista mennä Annapurna Sanctuaryyn sen sijaan että käydään Dhaulagirin jääputouksilla. Tällöin ei oltaisi Pokharassa ylimääräisiä päiviä. Mulle kyseinen ajatus sopii mainiosti.

 

Poon-Dhampus

19.10.1986 sunnuntai, Ghara
Yöpyminen suoritettiin Danassa. Illalla päädyttiin ratkaisuun. Seitsemän henkilöä lähtee kävelemään helpompaa reittiä Pokharaan. Syynä se, että osalle Annapurna Sanctuaryn reissu on liian kova tai päätä alkoi aikaisemmin niissä korkeuksissa särkemään. Yhdellä oli polvi jo niin huonossa kunnossa, ettei se voinut ajatellakaan liikoja mäkiä. Yksi lähti seuraksi. Jengi menee hissukseen Pokharaan ja sieltä Katmanduun. Osa heistä aikoo mennä Teraille viidakkoretkelle.
Me kuusi sekä Dawa lähdettiin nyt Sanctuaryn reitille. Kyllä tää on vähän kovaa. Nousuja ja hellettä. Äsken juutuimme vähäksi aikaa liikenneruuhkaan. Aaseja tuli kaksi iso karavaania vastakkain juuri meidän kohdalla. Yksi meistä putosi polulta noin 3 metrin pudotuksen suoraan nokkospuskaan, mutta ainoastaan kellon lasi hajosi. Kamerakin löytyi.

20.10.1986 maanantai, yö Ghorepanissa
Aikainen (5) herätys ja kapuaminen Poon Hillille. Tosi mahtavat maisemat. Edessä Dhaulagirin massiivi, oikealla Annapurna. Parempaa maisemaa ei voi olla. Eilinen päivä oli kaikista rankin. Jatkuvaa nousua ja helle kova. Päivällinen oli hyvä, fied rice with egg.

20.10.1986 maanantai, keskipäivä, Banthati
Rankka 1,5 tunnin kävely läpi viidakon. Ensin noustiin hirveästi ja sitten laskeuduttiin taas. Tosi jännittävän näköistä. Sademetsäpuita ja puroja, lehdet tippuu puista niskaan. Vaarallisia kalliolaskuja ja liukkaita kiviä.
Vastaan tuli noin 30 ranskalaisen ryhmä sekä kantajia. Liikenneruuhka. Ja tämä vasta hieno paikka on. Vieressä on 100 m pystysuora seinä, puro solisee vieressä ja kohta saadaan sipulikeittoa ja omelettia.

22.10.1986 keskiviikko, Hinku Cave
Bamboo klo 7.30 -> Hinku 10.00. Hinku – ABC kestää 4 tuntia.
Dawa on alkanut sairastelemaan. Ensin se valitti kaksi päivää jalkoja ja nyt selkää. Me jätettiin se Bambooseen viettämään lepopäivää. Toivottavasti muistetaan ottaa mukaan ohitettaessa. Mulla on kaikki hyvin.
Kantajat ovat hyviä. Ne jaksaa olla iloisia vielä illallakin. Ja syö paljon. Mäkin söin illalla kunnon annoksen. 2 potato chipsit, 3 munaa, kauraleipä. Maksoi kyllä 81 Rs., vaikkei ollut rommia, kaljaa tai limsaa. Olut olisi 40 Rs. ja limu 10.

22.10.1986 keskiviikko, Annapurnan pyhättö 3990 m
Hinku – Machhapuchhre BC 1,5 tuntia. MBC – ABC 55 minuuttia
Täällä sitä nyt ollaan, Annapurnan Sanctuaryssa. Ystävät lähtivät juuri noutamaan vettä, jotta saadaan muonaa. Täällä on kaikki mielettömän kallista. Lyö laudalta jopa Phedin. Nousu oli erittäin helppo. Alkumatkasta paistoi, sitten alkoi tuulla, mutta loppuun asti pärjäsi T-paidalla ja flanellipaidalla. Ei edes vilustunut. Täällä oli ollut lunta 20 cm pari päivää sitten, mutta nyt se on sulanut. Kuin seesam-käskyllä aukenivat pilvet ja Annapurna Fang näkyi hienosti. Todellinen satumaa. Toiveiden täyttymys.

23.10.1986 torstai, Hinku
Kaunis aamu Annapurnan jaloissa. Tosin aika kylmä yö. Ulkona varmaan -15 ⁰C ja teltassa +1 ⁰C. Yö tuli hieman levottomaksi koska pussi kastui jostain syystä ja oli hillittömän kylmä. Joku sveitsiläinen kuvausryhmä raahasi varusteitaan ylös. 16 pientä telttaa ja 3 isoa. Vaahtomuovipatjoja mieletön määrä. ABC – MBC 30 minuuttia. MBC – Hinku 1 tunti

24.10.1986 perjantai, Laxmi Lodge
Yöksi mentiin Fishtail Lodgeen, joka on hallituksen omistama, mutta yksityisen pitämä. Talo oli täysi. Jalkoja painoi, mutta jaksettava oli. Siellä oli myös ABC:ssa tavattu brittityttö. Tällä asuu vanhemmat Espoon Westendissä. Tyttö oli hukannut myös erään Katmandussa oleilevan suomalaisen osoitteen ja kuin sattuman oikusta mulla oli se. Päivä on ollut lämmin ja olemme nyt matkalla Landrukiin.

25.10.1986 lauantai, Pothana
Lujan kävelyn jälkeen saavuimme Landrukiin. Kello oli vasta vähän yli 12, joten lötköttelimme kunnolla. Pienessä huppelissä siirryimme ylempänä kylässä olevaan lodgeen. Aurinko paahtoi kuumasti, joten löhöilimme pihalla ja otimme aurinkoa. Suihku piristi kovasti. Illanvietto alkoi kunnon ruokailulla. Trippleomeletti, chipsit, soppa ja runsaasti juomaa.
Aamun koitteessa oli taas hyvät näköalat Annapurnalle. Jalkoja hieman painoi, mutta pää oli kunnossa. Matkalla Dhampukseen päin pistäydyimme kuppilassa. Joku mies tuli pyytämään avustusta koulua varten. Annoin 5 Rs.
Mieletön nousu vielä viimeisenä päivänä. Harjannetta pitkin olemme siirtymässä kohti Pokharaa. Todella kauniit maisemat Annapurnalle, Macchapuccharelle ja jopa kauas Manaslulle. Suikhetista on odotettavissa jeeppikyyti Pokharaan.

 

Suikhet-Pokhara

25.10.1986 lauantaina, Alka Hotel, Pokhara
Tyytyväisenä makoilen hotellin punkalla. Takana on hieno päivä. Aurinko on paistanut koko ajan. Jeeppikyyti kävi kyllä niskan päälle. Näin äsken joitakin suomalaisia lomailijoita.

26.10.1986 sunnuntai, Pokhara
Sain vihdoinkin käsiini kunnon kynän. Tässä on nyt pari päivää ihmetelty kaupungin vilskettä ja elämää. Vauhti alkaa aamulla klo 7 ja loppuu viimeistään klo 22. Kaupunki tuntuu miellyttävämmältä kuin Katmandu. Kerjäläisiä ei ole niin paljon kun pääkaupungissa. Eilen illalla syötiin kunnon ateriat. Mulle tuli pippuripihvi, kevätkääryleet ja ylimääräiset chipsit, joiden päälle ei pystynyt Ö:tä sanomaan.
Mitäs kirjoja on tullut hankittua? Ainakin Snow leopard, Introduction to Nepal, Himalajan pikkukokki, sanakirja ja Integral methods. Onhan jo siinä lukemista. Kun vielä Katmandussa pitää ostaa kauniita kuvakirjoja.
Aamupäivällä käväistiin keskikaupungilla. Yhden polkupyörästä irtosi venttiili ja lähti ketjut. Mun pyörässä petti takajarru. Ihan mukava oli kuitenkin pyöräillä. Käväistiin parturissakin. Pulitin 12 Rs. parranajosta, hiusten leikkuusta ja pää- ja niskahieronnasta. Ei ole paljon, noin 3 markkaa.
Kovasti käytiin myös soutelemassa järvellä. Saaressa on hindutemppeli, jossa näkyi käyvän jonkin tason pyhiinvaeltajia. Sen lisäksi laiturin kaiteella istui tyttöjä. Meillä oli käytössä yksi puuvene ja yksi koskikajakki.
Vastapäätä hotellia on aivan loistava momo-paikka, jossa oli taas pakko syödä vatsansa turpeaksi. Ja jälkiruuaksi banaanipannukakku hunajalla. Mikä makuelämys!
Aamulla on tiedossa Katmandun matka minibussilla. Se kestää 6 tuntia, vaikka matkaa on vain 150 kilometriä. Voihan siinä vaikka taas lueskella Snow Leopardia.

 

Paluu Katmanduun

27.10.1986 maanantai, Katmandu
Jälleen ollaan täällä. Lyhyen yöunen jälkeen oli taas rankka herätys. Hotelli maksettiin ja takseihin lastauduttiin. Meidän dösä oli oikein express, mikä näkyi siinä, ettei seisojia ollut yhtä paljon kuin mentäessä. Matka-aika oli sama, 8 tuntia. Loppuvaiheessa olin kyllä aivan kypsä linja-autoiluun taas vaihteeksi.
Ruokailemaan menimme Kathmandu Guesthousen ravintolaan (55 Rs.). Sieltä suunnistimme Nisula´s jäätelöbaariin, jossa sorruin todella isoon annokseen. Kaksi vaniljapalloa ja kaksi butter scotch palloa (32 Rs.).

28.10.1986 tiistai, Katmandu
Thamelissa katseltiin liikkeitä. Tilasin yhdeltä räätäliltä Annapurna-paidan, joka maksaa 125 Rs. Tämän jälkeen sorruin jälleen kerran kirjakauppaan, josta ostin Apan mainion Nepal-kirjan. Hinta 250 Rs., Suomessa olisi noin 130 mk. Katselin yhtä toista kirjaa, joka oli todella mahtava. Hinta vain oli 400 Rs, joten jätin sen muiden ostettavaksi. Olisi siellä kyllä ollut 700 rupiaakin maksavia kirjoja, mutta niitä en edes vilkuillut. Eihän se kyllä ole kuin 175 mk, mutta kuitenkin.
Seuraavaksi sorruin harkittuun ryöstöön. Ryöstin kyllä vain valitettavasti omaa kukkaroani. Vakaa tarkoitushan on ollut ostaa untuvatakki tällä reissulla. Thorung Lassa ja Annapurna sanctuaryssa se olisi ollut mainio, tosin työläs muun matkaa. Tsering Dolkarin liikkeessä ei ollut enää. Mutta Thamelissahan liikkeitä riittää. Parista katseltiin ja sitten astuttiin yhteen liikkeeseen. Hintapyyntö oli uudesta untuvatakista 2100 Rs. Koska kundi ei ottanut matkashekkejä, menimme Tseringille vaihtamaan. Hän varoitti meitä puolalaisista takeista, joita nämä ilmiselvästi olivat. Maksoi muuten 23,50 Rs/1$ kun virallinen kurssi on 21,36.
No, me pojat takaisin liikkeeseen. Omistaja ei suostunut myöntämään niiden olevan puolalaisia. Sen sijaan hän tarjosi meille muita. Yhtä ranskalaista ja mulle saksalaista Salewaa. Sorruttiin. Könttähinta oli 5100 Rs (=2550 Rs/yksi= 640 mk). Teimme hyvät kaupat.
Koska aina ollaan ajettu hotellin ja downtownin väliä takseilla, otettiin nyt sitten moporiksa. Hinta tingittiin ensin 20 rupiaan ja sitten mentiin. Hurjaa kyytiä, mutta perille päästiin. Kuninkaan paluuta (The Return of the King) varten oli kadut koristeltu viirein, lipuin ja pylväin. Odotettavissa on kovat juhlat.

29.10.1986 keskiviikko klo 23, Katmandu
Käynti Patan Industrial Estate –alueella antoi käsityksen nepalilaisesta käsityötaidosta. Erittäin korkealuokkaista puun ja metallin käsittelyä. Eräskin paketti yhdestä veistoliikkeestä oli matkalla Itävaltaan. Ison pöydän upein puuleikkauksin olisi saanut 1700 US$, hinta joka on todella pieni. Sorruin ruusupuiseen korurasiaan. Toisesta ostin pronssisen Buddhan, kolmannesta käsin tehdyn tankamaalauksen.
Hänen majesteettinsa saapui maahan tänään. Vastaanotto oli upea. Sotilaita, poliiseja kadun varret täynnä. Eskadroona ratsusotilaita ratsasti edellä ja takana, kunkku istui Bullmannissa, kentsut seuraavissa autoissa. Eräältä poliisiupseerilta kysyin lupaa valokuvata, tämä pudisti päätään – myöntymisen merkki. Toivon vain, että kuvat onnistuvat, sillä aurinko paistoi melko pahasti sivulta aiheuttaen heijastuksia.
Vähän on ollut sellainen erikoinen olo. Ei mitenkään huono, mutta ei nyt aivan täydellinenkään. Yksi meistä oli tehnyt johtopäätöksen, että hänellä on giardia. Samaa pelkään myös minä. Ostin apteekista pillereitä sitä vastaan ja otin juuri yhden. Aamulla kun ottaa vielä yhden, niin eiköhän taudit katoa. 5 grammaa maksoi Rs. 24.