1979 Ensimmäinen Lapin vaellukseni Saariselän länsiosaan

Vuosien 1979 ja 1980 retkistä olen kirjoittanut nasevat kertomukset, joista tässä vain osa. Vuoden 1979 valokuvia minun pitää etsiä ja skannata albumista. Palataan asiaan. Tässä reittikartta alkuun:

Vaellusmatka 1.-10.6.1979

Juna lähti Hämeenlinnasta perjantaina 1.6. klo 20.30. Matkanjohtajamme ei ollut ottanut meille makuupaikkoja, itselleen vaan. Pääsin espoolaisten kavereiden hytin lattialle nukkumaan.

Aamulla vaihdettiin Rovaniemellä junasta bussiin. Se oli perillä Kopsusjärven tienhaarassa noin kello 13. Lähdettiin heti kävelemään pienten alkuvalmisteluiden jälkeen. Melko alussa me mentiin väärälle polulle ja jouduttiin palaan takaisin. Siinä meni 3 km. Mentiin yhdelle suolle, jossa kulki puro keskellä ja keitettiin nuotiolla sissimuonat. Lähdettiin jatkamaan matkaa ja keskellä korpea näkyi joku haukansukuinen lintu. Se oli piekana. Se uikutti jännästi. Pesä oli polun vieressä puussa. Siitä vähän matkaa eteenpäin piti olla ”Ruijan polku”, mutta se olikin vain punaista maalia siellä täällä ja tienviitta. Noin 3,5 kilometrin päässä Kopsusjärvestä näkyi Volvo keskellä korpea. Kukakohan hullu senkin oli sinne ajanut pitkin tietä, joka oli möykkyinen ja märkä. Ja se oli vielä ihan puhdaskin.

Sunnuntaina 3.6. herättiin kello 10. Syötiin puuroa ja juotiin teetä. Lähdettiin Kopsusjärveltä eteenpäin kello 12.30. Mentiin läheiselle [Tammakkolammen] kalamajalle. Hieno, vanha maja. Sieltä mentiin Suomun Ruoktulle. Ja sehän oli tosi retee. Vanha kullanhuuhtojien ja kaukopartiomiesten majapaikka. Sieltä lähdettiin pitkin jokivartta.

Mentiin Suomun yli vanhan, joen yli kaatuneen rungon kohdalta. Se tosin ei ollut kahluupaikka, mutta siitä oli hyvä mennä. Syötiin hienolla kalliolla joen vieressä.

Lopulta toinen ryhmä sai meidät kiinni. Lähdettiin yhdessä painaan Pikkutuntureiden yli. Sieltä oli tosi mahtavat näkyvyydet. Kaksi meistä lähti pyöriin suoraan alas Tuiskukuruun, mutta me muut pysyttiin rinteellä. Tuiskukuru oli kieltämättä tosi makee paikka. Kurun päässä oli tunturitupa (eli varaustupa) ja autiotupa. Siellä oli kummassakin väkee, joten osa meistä menikin teltoille yöksi. Illalla syötiin stänlejä [Stanley, Ohukainen] ja kaveri söi kiisseliä mun 40 litran Statsonistani.

Maanantaina 4.6. heräsin kello 9.40. Oli tullut nukutuksi 7,5 tuntia. Alettiin heti meidän teltan jätkien kanssa puuhaan kaikkia aamuaskareita, että oltaisiin aikaisin päästy matkaan, mutta tietysti kukaan ei ollut käynyt herättämässä naapuritelttaa. Joten meidän piti odottaa. Lähdettiin kello 13.

Ylitettiin Luirojoki komeesti ilman kastumisia. Väkeä oli Luirojärvellä kuusi henkeä, neljä oli ihan tunnelissa. Yksi puhui suomea (oikeastaan jotain Karjalan murretta), ruotsia, saksaa ja venäjää sekaisin. Viisi tyyppiä lähti ehkä meidän takia pois. Siskokset kertoivat hienoja arvoituksia: käsi poikki, hikka, miljonääritär, majatalo, vesilammikko, vettä lattialla, kääpiö.

Tiistaina 5.6. herättiin melko myöhään. Yksi meistä soitti kotiin erämaapuhelimella. Mä kannoin kaverin rinkan Raappanan kämpälle ja se mun. Sieltä lähdettiin Sokostille. Se on seudun korkein paikka. Sinne oli karmee kiipeäminen. Sit siellä päällä on karmee tuuli. Syötiin eväät ja käytiin sääasemalla, muttei päästy sisään. Katseltiin Neuvostoliiton puolelle. Siellä oli kaukaa katsottuna karmee sumu. Alas tultiin liukumäkeä. Sillain pää edellä.

Raappanan kämpällä syötiin taas tavanomaisia sissimuonia. Lähdettiin Harrilammelle. Siellä oli kaksi joutsenta. Sieltä lähdettiin yöpymispaikalle. Se oli pieni lampi. Tehtiin eka karmeet tulet. Yöllä, kun pikkupojat nukku, juteltiin kaikkee, mentiin sanaleikkejä ja puhelaatikkoa. Kaverin itä-saksalainen alumiinikattila suli.

Keskiviikkona 6.6. keiteltiin aamuvelliä ja heräteltiin kundit. Ei oikein saarna luistanut jäbiltä. Lähdettiin kello 13 ja mentiin puron vartta vedenjakajan yli. Vähän sen jälkeen otettiin suunta 51 ja paineltiin mettään. Päästiin Paasojalle ja mentiin yhdelle puulaavulle. Se oli makee. Sit Masa meni rinkalle ja huusi: ”Jumalauta! Missä laavu on?!” Huomattiin, että se oli tippunut.

Kaksi meistä tutki pikaisesti lähiympäristöä. Ei mitään. Syötiin ja kolmisteen lähettiin etsiin koko matka joelta purolle. Matkaa tuli noin 8 km edestakaisin, mutta ei mitään tulosta kun ei muistettu tarkkaan reittiäkään. Ja se laavun pussikin oli maastokangasta. [J.K. Laavu tuli postissa muutaman vuoden päästä. Retkeilijä oli löytänyt ja koska laavuun oli kirjoitettu lippukunnan nimi, niin tuli perille.]

Pakattiin kamat ja lähdettiin Padagovalle. Ei se ollutkaan niin ränsistynyt kuin meille oli kerrottu. Poitsut teki nysän (mutta melko hyvän) rakovalkean. Se ei ekana oikein palanut, mutta kyllä se sitten kun pistettiin sisälle rakoon vetoo hattuja huiskuttamalla. Me muut tehtiin stänlejä alempana nodella. Kaveri joutui antamaan mulle kiisseliä koska se kaatoi taikinaa maahan noin kahden letun edestä.

Torstai 7.6.1979. Padagova oli kirottu paikka. Masalta hukkui sinne lisäksi puukko ja eräältä kompassi. Lähdettiin matkaan kulkien joen viertä. Tuli silta vastaan ja me pompittiin sillä, muttei ylitetty. Poseerattiin hirveesti kun kaveri otti valokuvia.

Paasjoki yhtyi Suomuun ja me mentiin sitä vähän matkaa ylös. Sit me riisuttiin kalsareille ja painettiin joen yli. Kylmää. Vähän sen jälkeen oli hienoja kallioita ja joki kiemurteli välissä. Siinä olisi ollut silta. Toinen ryhmä tulikin sitä pitkin yli. Se oli muuten ihan liukas ja keikkuva.

Kun me tultiin Rautulammelle se näytti ihan joltain lännenkylältä. Vuorten keskellä laakso, jossa kiemurtelevat vaikeakulkuiset kärrytiet. Mutta vain yksi rakennus. Onkohan se hotelli, saluuna vai hautaustoimisto?

Sitten kaveri huomasi, että sen paita oli hukkunut. Lähdettiin neljään pekkaan etsiin sitä. Se löytyi aika helposti ja me mentiin sen jälkeen Raututuntureiden päälle. Lisättiin jokainen yksi kivi kasaan ja kaveri nappaili valokuvia. Loppujen lopuksi tuolta matkalta tuli otettua tuhoton määrä valokuvia. Sit kaveri häipyi alas ja me jätkien kanssa arveltiin missä päin on Rautulampi. Yksi arvasi 15 astetta (!) pieleen ja minä ja kaveri noin 5 astetta.

Perjantaina 8.6. selattiin Rautulammen vieraskirjaa ja huomattiin, että siellä oli ollut noin viikko aikaisemmin MTV:n kuvausryhmä kuvaamassa Luppo-Mattia. Se oli joku kova korpijätki, joka painaa ympäri Saariselkää. Ois kiva nähdä joskus. Se tuli ulos ohjelmassa ”Pirkko Leistin vieraana”. Sen oikea nimi on Matti Toivola. Se ohjelma oli 10.6. alkaen kello 18.30. [Erävalvoja Matti Toivola, s. 23.02.1936, k. 04.12.2003]

Rumakurun vanha kämppä oli surkeessa kunnossa. Uusi kämppä taas oli kuin hotelli. Tosi hieno. Me oltiinkin seuraava yö siellä.

Lauantaina 9.6. käveltiin Saariselän retkeilykeskukseen ja käytiin saunassa ja syötiin 15 markan ateria, mikä oli hyvä. Kun se oli syöty, meni kaveri ulos oven viereen, istui maahan, pisti hattunsa polvien väliin ja alkoi soittaan huuliharppua. Rahaa se sai 1,80 mk + 1 kpl Sisun. Postiauto tuli ja me loikattiin siihen. Kuski oli sama kuin viimeksi. Pelattiin Maratonia ja syötiin namua. Sodankylässä käytiin yhdessä baarissa syömässä hampurilaiset.

Rovaniemellä junassa käännettiin tuolit vastakkain ja alettiin pelaan korttia. Sitä pelattiin aina kello 02:een saakka. Dieselveturi poistettiin Kälviällä ja Hämeenlinnassa jäätiin pois.

Eläinhavaintoja: Lapin tiira monta, keltavästäräkki pari, piekana pari, liro yksi, järripeippo muutama, riekko monta, kiiruna monta, joutsen kaksi, korppi monta, sopuli yksi, poro monta, labradorinnoutaja yksi, poron ja hirven sarvet yksittäisiä.

Kansallispuiston länsiosan kartta 2024: