1981 Isdalenin retki

Isdalen on laakso Norjassa. Olen viime vuosina puhunut tästä vuoden 1981 Kilpisjärven retkenä, mutta retkipäiväkirja ja kartta ovat eri mieltä. Olen myös käyttänyt Pältsan ja Paraksen retkeä, joista jälkimmäisen huipulla kävimmekin hienossa säässä. Parakselle ei edes yritetty vesisateessa.

Retki on yleispiirteisesti kuvattu tässä kartassa. Saavuimme Kilpisjärvelle bussilla 1.8. ja lähdimme pois 13.8.1981. Matka alkoi edellisenä iltana rautatieasemalta ja sinne se aikoinaan myös päättyi. Seuraavana päivänä alkoi partioleiri. Joitakin otteita retkipäiväkirjasta alla. Kaikki valokuvat ovat lopussa.

 

Sunnuntai 2.8.1981

…Eilen marssimme Kilpisjärven retkeilykeskuksesta tänne kolmen valtakunnan rajapyykille. Sitä ennen olimme matkustaneet 21 tuntia peräjälkeen junalla ja linja-autolla. Reitti retkeilymajalta kulki Mallan luonnonpuiston läpi. Siellä näimme melko törkeän tapauksen 5 metrin päästä: yksi ruotsalaisäijä oli nimittäin leiriytynyt puistoon. Lisäksi näimme myös yhden nyppylän päällä toisenkin leiripaikan.

Itse matka oli meikäläiselle melko raskas, koska korkeuserot olivat melko suuret edellisiin [vaelluksiin] verrattuna, mutta tuleviin verrattuna ne olivat melko läyhäset. Osan matkasta tietysti satoi ja kun siihen vielä liittyi rakkaa tai limaista savirinnettä, oli soppa valmis. Kyllä me urheasti ponnistellen päästiin perille kello 01 tänä yönä. Matkaan kului aikaa 5 tuntia. Nyt on tuossa läheisellä rajapyykillä väkeä lähes 30 ja me ollaan lähdössä pois.

Maanantai 3.8.1981

Meikäläinen istuu tällä hetkellä Pältsanstuganin tunturituvassa, mutta tätä ennen on tapahtunut paljon, muun muassa: … Ei ollut sääskiä, ei. Mutta toisaalta alkoi sataan pirusti. Ensin me värjöteltiin yhden ison kiven kupeessa ja odotettiin kuuron loppumista. Mutta sade jatkui. Me lähdettiin liikkeelle edelleen suuntana Pältsastugan. Tavattiinpa pari norjalaistakin matkalla ja ne manaili tätä säätä perkeleesti. Puolessa välissä pidettiin ruokatauko ja se kävi näin: Pistettiin pikavauhtia teltan ulkokatos pystyyn pienelle mäelle järven rantaan ja rahdattiin kamamme sinne.

… Yhdeksän tuntia vaellettuamme saavuimme Pältsastuganin tunturituvalle. Siellä oli jo 18 henkeä, joten jouduimme olemaan yön teltoissa. Yö kämpässä olisi maksanut 35 kr. Kämppä oli hienossa paikassa Pältsan-vuoren vieressä. Leirin pystytimme 100 m päähän. Ja ruoka maistui. Kaverit kävivät vähän väliä viemässä kamojaan kämppään kuivumaan ja häiritsivät siinä samalla muita. Sateen ropistessa kattoon vaivuimme uneen.

Keskiviikko 5.8.1981

… seuraavana aamuna lähdettiin Måskonvarri-massiivin eteläpuolta kiertäen kohti Måskohyttaa. Reitti oli todella hieno ja mä ihmettelin miksei siellä mennyt polkua. Ruotsin ja Norjan rajaa ei oltu merkitty mitenkään maastoon. Pältsanjåkkån yli meni hieno riippusilta.

Måskohyttalla syötiin 1,7 litraa mexicanakeittoa kahteen pekkaan ja se oli tosi hyvä. Lisäksi kuivateltiin sadekatoksia ja otettiin valokuvia. Yksi outo sininen teltta oli taas keskellä rinnettä. Måskohyttalta käveltiin Isdalenia pitkin pari kilsaa. Isdalen on tosi makee vuorten ympäröimä iso kenttä. Halki virtaa pari puroa ja Iselva. Me pistettiin leiri Iselvan rannalle. Oli vähän vaikeuksia päästä sen yli. Käveltiin vähän reilut 20 km.

…Me päätettiin lähteä päiväretkelle jonnekin Måskanvarrin suuntaan. Aamupalan aikaan kävi pari kajaanilaista moikkaamassa meitä. Matka solaa pitkin kulki tietysti kepeästi. Kuvia tuli otettua muutama. Matkalla oli putouksia ja jäätiköitä, joita oli hieno käppäillä.

”Huippu” tulla töksähti eteen eli se oli erilainen kuin muut huiput, joilla mä oon ollut. Ensiksi: toisia saa kävellä pirun monen nyppylän yli ennen kuin huippu tulee. Toiseksi: se kirottu oli just pilven peitossa.

…Leirissä ei sitten tänä iltana tehtykään muuta kuin syötiin. Ruokalista oli seuraava: Alkuruokana lihapyörykkäpata ja perunamuusi. Lisänä voi, poronlihasulatejuusto ja leipää. Jälkiruokana mustikkasoppaa sokerilla. Loppupalana kaksi kuppia kaakaoo, 1/3 pakkaus Marie-keksiä, kaakao-Nötteä paljon ja sokeria.

Lauantai 8.8.1981

Gappohyttalla me sitten syötiin … Ilma alkoi tässä vaiheessa muuttua sietämättömäksi. Oli nimittäin tosi kuuma. Taivaalla ei ollut pilven hattaraakaan, mutta onneksemme tuuli sen verran, ettei ollut ihan mahdottomasti itikoita.

Gappohyttalta lähdettiin jokivartta pitkin. Heti kun saavuttiin Gappohyttalta joelle kohtasi meidät näky (tietysti suurenmoinen). Oli nimittäin näkyvissä jääkauden sulamisvesien tekemää työtä. Oli pieniä hiidenkirnuja ja kallioseinämissä ja isoissa kivissä hienoja pyörteen jälkiä. Oli myös muodostunut suuria sileitä pintoja ja pieniä luolia. Myöhemmin paljastui, että koko Kappåiven ja Paras-Barrasladujan välinen alue eli Banasvuobnegaecci oli tällaista kivikylää. Erikoisesti Gappojåkkan varressa oli hienoja paikkoja.

Telttapaikka löytyi hienolta kedolta puron vieressä. Teltan pystytyksen ja teekupposten jälkeen teki meikäläinen tosi hyviä lettuja. Masakin teki ja ensi ihmetysten jälkeen meikäläinenkin uskaltautui maistamaan ja totesi tosi hyviksi. Yöllä ennen 24 juteltiin kaiken näköisestä opiskeluista. Kaveri antoi mulle monta hyvää lukuvinkkiä. Nimittäin: Matti A. Jokinen: Himalajan valloitus ja Alppien seinämillä, Messner: Huipulla, Hunt: Mount Everestin valloitus, Ullman: Sherpa Tenzingin elämänkerta, Naes: Tirichmirin (?) huipulla, Heinrich Harrer: Seitsemän vuotta Tiibetissä.

Sunnuntai 9.8.1981

Herätys oli mun toimesta jo kello 8.15, tosin perusteellisempi vasta 9.00. Heti tiedettiin päivän tehtävä (eli Paraksen valloitus) ja sen mukaan toimimme ripeästi. Matkaan pääsimme (Esa ja mä) jo kello 11.15. Matka oli kirotun pitkä, kartalla 6,3 km, ja koska sää oli sellainen kuin oli (eli +25 C), kesti matka vuorelle 2 ½ tuntia. Oli kirotun vaikeeta kävellä pelkkää 40-50 asteen kaatuvaa kivikkoa ainakin kilometri. Vuorella pääsimme Esan kanssa silmätysten toisella puolella olevan rotkon kanssa ja tästä päättelimme olevamme huippuharjanteella. Pieni matka oikealle eli pohjoiseen ja olimme huipulla! Haa! Siellä ei tuullut yhtään.

Meikäläinen pomppi varovasti harjanteen kapeuden takia korkeimmalla kohdalla olevalle kivitötsälle, jonka jostain välistä kaivelin hienossa muovitötsässä oleva vieraskirjan kimalaisparven surinan saatellessa kulkuani. Pienikin silmäys kirjaan riitti kertomaan, että hulluinta kansaa ovat suomalaiset. Hakemalla löysin kyllä kolme oslolaista ja yhden amerikkalaisen (James Davis).

Jossain välissä ehtivät urheasti vuorikiipeilleet ystävämme myös huipulle. He olivat nousseet vuoren jyrkemmältä seinältä, ei kuitenkaan jyrkimmältä. Pojat olivat väsyneitä kuin rätit. Tätä seuraava tilaisuus oli tietysti pakollisten valokuvien otto. Niitä tulikin otettua melkoisen monta.

Tiistai 11.8.1981 (rajapyykillä, Treriksröset)

Liikkeelle päästiin suunnilleen kello 14. Kaverit oli opastanut kahta saksalaisnuorukaista niiden tiellä Gåldohyttalle. Niillä oli karttana joku, jossa oli koko Skandinavia. Tumo myi niille oman 1:100 000 -karttansa 22 mk hintaan. Olisi kyllä varmaan tarvinnut myydä saappaatkin, sillä niillä ei ollut muita kuin ”wandering shoes”.

Aamun tuulenkylmyys muuttui Mallan luonnonpuiston viidakoissa tukahduttavaksi, kosteaksi kuumuudeksi. Reitti oli taas erittäin kosteassa kunnossa eli rutakkoa. Päällä oli taas pilviä. Joella eli Kitselordsilla pidimme tauon, mittailimme taas pulsseja ja meikäläisellä oli taas alin. Ennätykseksi saimme yhtenä aamuna 38.

Luonnonpuiston toisella rajalla törmäsimme kyltiin, jossa sanottiin, että telttailu Mallan luonnonpuistossa ja Kilpisjärven kokeilualueella (???) on kielletty! Ja [kirosana]! Me kirottiin [kirosana]. Ei auttanut muu kuin päätellä, että on mentävä Tsohkaljärvelle yöksi. Matka luonnonpuiston läpi oli jo 11 km.

Ilma oli tosi kuuma. Asfaltista nousi kuumuutta ja autojen pakokaasut poltti kasvoja. Taukoa pidettiin joka 2 km välein. Matkaa luonnonpuistosta Matkailuhotellille on 7 km. Hotellin kohdalla on Anttilan K-kauppa ja Masa kiroili tosi rutosti koska se ei enää ollut auki.

Tieltä Tsohkaljärvelle tuli matkaa 2 km viidakkoa pitkin. Kamalaa! Me oltiin syömättä 10 ½ tuntia. Sitten vedettiin napaan 200 g palapaistia ja ½ litraa perunamuusia. Lisäksi kaksi näkkäriä, pala jälkiuunileipää ja kuppi kaakaoo. Aah, mikä nautinto.

Telttapaikka löytyi noin 300 m päästä ruokapaikalta ja siinä olevalta nuotiopaikalta löytyi pullo, jossa oli etiketin mukaan ollut kotipolttoista ”Juurikan Tähkää”.