Vaellusmatka Sarekin alueelle 5.-13.9.1987

6.9.1987 Sjnjuvtjudisjåhka

Kaukana maailman turuilla. Koko kesänä ei ole ollut vaivaa ötököistä ja nyt täällä on syöviä mäkäräisiä vaikka kuinka paljon.

Retken suunnittelu: Ahti kysyi talvella mukaan reissuun ja suostuin. Pari kertaa juteltiin aiheesta. Tea hankki tukusta ruuat. Lainattiin kahdelta kaverilta jääraudat.

Kuljetus: VW Caravelle noin 1200 km ja Helsinki-Jokkmokk noin 12 tuntia. Korkea auto Vaasanlaivoilla olisi ollut 255 mk.

Jokkmokkista Stora Sjöfalletin kansallispuistoon tietä pitkin. Kyseltiin hyviä reittejä ja ajettiin ihan tien päähän Ritsemiin. Tarkoituksena on nyt mennä Sarekjåkhan järvelle ja katsella tilannetta uudelleen.

Yö vietettiin voimalaitoksen purkuaukon lähellä olevalla maankaatopaikalla. Aamiainen mysli, mustis, kahvi yms. Ajettiin ylös turistiasemalle ja katseltiin veneyhteyksiä: Ritsem-Änom 12.00 ja 15.00. Takaisin 13.40 ja 15.40. Viimeinen päivä kun Ritsemin ja Suorvan turistiasema ovat auki ja kun vene ja postiauto kulkevat, on 13.9., eli juuri ehditään. Hyvää onnea on matkassa. Täytyy muistaa kysyä ensi syksystä.

Rommitee pääsi loppumaan.

Tultiin isolla veneellä Änomjälmeen. Veneessä oli yksi saksalainen kundi, joka aikoo olla alueella kolme viikkoa sekä kaksi paikallista menossa kaatamaan hirviä pohjoiseen. Maksu 60 Kr.

Hyvin merkitty polku tänne asti. Tästä eteenpäin ei ole polkua. Seuraamme reittiehdotusta, jonka eräs paikallinen retkiopas meille teki.

Helppoa maastoa on ollut. Ympärillä tunturikoivua. Nyt kun noustaan ylemmäs, ollaan paljaalla.

Niskat ja polvet jäykistyivät aika hyvin. Sehän on luonnollista kun ei ole tullut oltua näin raskailla kamoilla reissussa pitkään aikaan.

 

7.9.1987 Ruohtesvaratjokkan kämpän lähellä

Koko päivän on tuullut kovaa ja vähän tihkuttanut silloin tällöin.

Alku oli tosi hienoa peikkomaata. Näimme kaksi valokuvaajaa sekä pari kymmentä poroa. Lintuja.

Yhdessä vaiheessa oli tosi kylmä, vaikka nyt on mun mielestäni ihan samat olosuhteet.

Syötiin yhdessä purouomassa tuulensuojassa. Ranskalaista sipulikeittoa, leipää, teetä. Vesi otettiin pienestä lätäköstä ja ehkä siitä johtui, että mun vatsa tuli vähän kipeäksi. On se vieläkin. Kävin vääntämässä puolikovan paskan ja olo helpotti.

Loppujen lopuksi ei ollut kovin mielenkiintoista kävellä hirveessä tuulessa, vaikka onhan se tosi miehekästä. Täytyy myöntää, että mä kaipasin Nepalin oloja: muut kantoivat raskaimmat tavarat, tauoilla sai aina kaljaa tai limsaa, lämpötila oli inhimillinen.

Tealta hukkui kuksa tauolla, eikä se löytänyt sitä. Täytyy katsoa jos me miehet voitaisiin jostain hankkia sille sellainen.

Kämppä oli auki. Sisällä mussutti silavaa kaksi ruotsalaista kollia, joten me tultiin tänne ulos teltalle. Tean ”arktinen malli” ei kestä tuulta, vaan kaaret lommahtaa tuulenpuuskissa. Teltta on Nepalin perintöä.

Tuuli on kova ja tasainen → sopiva surffaukseen!

 

8.9.1987
Lähdettiin edellisestä mestasta vasta noin klo 11, mutta kävelyyn ei mennyt kuin noin 4-5 tuntia.

Reitti oli ihan mukavaa laaksoa kävellä. Mikkastuganin kohdalla ylitettiin joki kahlaamalla, missä oli tekemistä mun 40-saappailla. Lähellä oli, ettei hörpännyt. Tälle puolelle tultiin siksi, että jäätikkö on täällä.

Vähän aikaa loikoiltiin teltassa, syötiin, pelattiin pari erää ja lähdettiin liikkeelle. Käytiin jäätikön laidalla katsomassa hyviä reittejä. Hmm… Kivan näköistä.

Iltasella läiskittiin taas tsettiä.

 

9.9.1987 Mikkastuganin liki

Aikainen herätys ja vahva aamiainen. Rensselit selkään ja ylös rinteeseen. Ahdin kanssa laitettiin jääraudat ja turvaköysi. Kavuttiin jäätikkö alhaalta ylös.

Kovasti oli railoja, toiset isoja, toiset pieniä. Vettä virtasi siellä täällä. Jäätikön keskellä oli kivivana, johon oli merkattu maalilla kymmeniä kiviä. Ehkä ne ilmakuvista pystyy seuraan liikkeitä.

Vaarallisimpia olivat syvät kaivot, jotka kyllä oli paljaana, ainakin suurimmaksi osaksi.

Stortoppenille ym. korkeille oli mahdotonta nousta tällä kelillä. Ahdin kanssa yritettiin nousta Vargtoppenille (1807 m) jäätikön kautta, mutta kiviseinä nousi vastaan. Tea ja Hannu onnistuivat kiviharjannetta pitkin.

Juotiin teetä hieman huipun alapuolella.

Jääraudoista: huonot hihnat. pitkät hihnat ja pikalukot parhaat. Jyrkillä seinämillä kaipasi jäykkiä rautoja. Kumisaappaat ei tosiaankaan tue nilkkaa tarpeeksi. Loistokeksintö!

Köydet ym. Anttilan 25 markan hinausköysi (8 mm) meni mainiosti. Lainavaljaat olivat hyvät. Kireellä on oltava, jotta ei sotke jaloilla köyttä. Myös toisen tipahtaessa on kireys tärkeää. Ei ollut kertaakaan edes lähellä.

Muuta: Suksisauva ilman sompaa (mulla pujottelusauva) on hyvä etsittäessä railoja. Lumi- ja jäärinteillä tulisi kuitenkin olla hakku, iso malli. Taukoja pidettäessä oli hyvä työntää sauva railon reunan läpi ja sitoa köysi siihen.

Railot ja kaivot ovat vaarallisia. Ylhäältä löytyy kuitenkin kelvollisia telttapaikkojakin. Ongelmana on: miten saada teltta tukevasti jäähän, huonolla säällä ei voi tehdä mitään. Vettä saa railojen pohjalta narulla ja pullolla. Keskellä jäätikköä olevalta leiriltä voisi tehdä hyvin reissuja joka puolelle. Hygienia?

 

10.9.

Usvaisen aamun jälkeen lähdettiin liikkeelle noin klo 11. Päivä muuttui kauniimmaksi. Käveltiin laakson pohjoispuolta. Rintaan pisti, jos hengästyi. Mitä vikaa? Olisi ehkä hyvä saada olkaliinojen väliin kiristettävä hihna.

Oli tosi hienoja maisemia ja todellinen nautinto kävellä rauhallisesti. Bierikjavrrella kuultiin naalin (?) huutoa ja nähtiin kalasääsken kaartelevan yläpuolella.

Tea ja Hannu halusivat jatkaa paljon eteenpäin. Sovittiin 1-1½ tunnin kävelystä Vuojnesvaratjokkan ylärinteille.

Ahdin kanssa löydettiin loistava (tosissaan!) leiripaikka ylhäältä. Muut eivät halunneet jäädä siihen; olivat skeptisiä, vaikka katselivat sitä noin 100 m alarinteestä. Paikka oli pieni niitty, puro meni vieressä, näköala laaksoon, järvelle, Äparille, Vuoneistsåhkalle – kaiken kaikkiaan loistava leiripaikka. Harmitti lähteä eteenpäin, varsinkin kun pysähdyttiin 500 m päähän huonompaan paikkaan.

Ruotsalainen kundi käveli ohi ja sanoi menevänsä seuraavana päivänä Suorvaan.

Vähän enemmän tuli pestyä kuin tavallisesti. Illalla pelattiin korttia ja katseltiin kuuta, tähtiä ja revontulia.

 

11.9.

Aamu oli todella upea. Ahdin kanssa kiivettiin ylös huipulle ottamaan valokuvia. Miksi Tea ja Hannu ei kiinnostunut?

Käveltiin alas joelle, jonka yli kahlattiin mielenkiinnosta. Yllättävän lyhyt matka oli Suorvaan. Loppumatka oli tunturikoivikkoa ja suota, ja se tuntui aavan tunturimaaston jälkeen tuskalta.

Kuin yllättäen ajoi voimalaitoksella auto, jonka kuski suostui heittämään mut 42 km päähän VW:lle. Mä yritin pitää kaverin hyvällä tuulella olemalla kiinnostunut asioista, vaikka väsytti kamalasti. Kundi ei suostunut ottamaan rahaa, vaikka yritin tarjota 100 Skr. Juteltiin kalastuksesta, metsästyksestä, talvesta, elämisestä ylhäällä, voimalaitoksesta, turisteista ym. Ajettiin kilpa-ajoa takaisin.

Toinen yllätys oli se, että yhden työmaaparakin ovi oli auki ja muut pääsi siellä tekeen ruokaa.

Ajettiin yöksi Vietaksen campingiin.

 

12.9.

Aamulla tuuli kovaa. Pääliteltta irtosi, oli tiivis maa, ja koko teltta huojui.

Turistikeskus aukesi vasta tunnin päästä, joten lähdettiin ajaan. Seuraavassa kylässä ostettiin jäätelöä, limsaa ja tupakkaa ensin. Sitten kun huomattiin, että hotelli aukeaa vasta kahden tunnin kuluttua, ostettiin myös ruokaa. Syötiin parkkiksella.

Jokkmokkissa käytiin saunassa (!), suihkussa ja kahvilla. Lähetettiin viime hetken kortit. Ollin kortti tuli kyllä Espooseen asti.

Ajettiin Kemiin asti. Mentiin pizzalle ja oluelle. Kaikki olivat yllättävän hyvällä päällä. Jännällä murteella paikalliset puhuivat.

Yöllä laitettiin Ahdin kanssa teltta pystyyn Kemin kaupungintalon, poliisiaseman, linja- ja rautatieaseman puoliväliin pienen puskan keskelle. Kunnon leirielämää.

13.9.

Herätys kello 10. Rautatieasemalle kahville.

Kemin ulkopuolella saatiin liftarityttö. Merja Kuopiosta. Hän tunsi kaikki mun tutut ja meillä oli hauskaa Jyväskylään asti.

Etelässä auton vaihto ja Hesassa perillä noin kello 23.30.

Arvioita:

Talous: matkat 150 mk/henkilö, ruuat 270 mk/henkilö, extra syömiset ja juomiset päälle. Polttoainetta (diesel) noin 9 l/100 km.
Ruoka: jäi yli näkkäriä, pussikeitto, patoja ja voita.
Varustus: liikaa 1 paita, 2 kalsarit, 2 sukat, sadeasu. Untuvatakki hyvä. Rukkasia tarvitsin kerran. Kumisaappaat olisi ehkä voinut vaihtaa maastokenkiin ja muuttaa reittejä sen mukaan.