Kevätmelonta Koitajoella

Pikainen melonta- ja kävelyretki Ilomantsiin Koitajoen yläosaan. Erinomainen retkeilyinfra, hienot maastot.

Startattiin pääkaupungista iltapäivällä ja ajettiin Verkkopudaksen autiotuvalle yöksi. Aamulla ajettiin vielä pieni matka Koidanvaaraan, jonne jätettiin auto parkkiin. Kajakit ja rensselit kannettiin läheiselle laavulle joen varteen. Jo lyhyellä aamukävelyllä oli paljastunut, että joen poikki oli kaatunut puita. Pääsimme kuitenkin kajakeissa istuen kaikkien puiden alta tai jonkun yli. Olin jo kotona katsonut ilmakuvasta, että kaatuneita puita on paljon. Tein etukäteen reittisuunnitelman kartalle.

Koidanvaaran kohdalla on polulla lautta. Samoin on Asumakankaan laavun kohdalla. Molemmat lautat olivat hyvässä kunnossa, samoin kuin laavut ja puuceet. Molemmilla laavuilla keitimme myös kahvit kaasukeittimellä. Sää oli aurinkoinen ja ensiluokkainen.

Polvikoskella oli odotettavissa sen verran kolinaa kiviin, että kaveri jätti sen laskematta lasikuitukajakillaan. Korkeasta iästään huolimatta kajakki on ensiluokkaisessa kunnossa ja kaveri lipui rauhallisesti meloen joella, kun minä sain muovipurtilon kanssa meloa paljon rivakammin. Mutta muovin kanssa oli taas kivikossa luottavaisempi olo. Jätin kuitenkin Polvikosken laskematta. Kajakit sain nostettua kosken ohi helposti.

Koitajoki oli miellyttävä melottava. Se polveilee kivasti, rannat ovat hyvät eli kovat, vesi kirkasta jne. Pieni miinus kaatuneista puista. Suuri plussa hienoista autiotuvista. Jäimme Hanhikosken tuvalle yöksi. Tein sieltä käsin iltakävelyn parkkipaikalle ja Lakonkankaan laavulle.

Aamulla meloimme 20 min Lakonkankaan laavulle, mutta kävimme myös katsomassa rajavyöhykkeen takarajan. Olimme aamulla pakanneet reppuihin seuraavan 24 h aikana tarvittavat varusteet ja jättäneet reput tuvalle. Laavulle jätimme kajakit, melontavarusteet ym. turhaa rensseliä. Palasimme polkua Hanhikosken tuvalle, otimme reput ja suuntasimme polkua pohjoiseen. Takana jytisi ukkonen.

Niemipuron autiotupa oli myös hieno. Saapumisemme jälkeen alkoi pian sataa kaatamalla ja pian tulikin rakeita. Sadetta kesti 20 minuuttia. Ilman kuivuttua jatkoimme rivakkaan tahtiin pohjoiseen, sillä sateen uhkaa oli ilmassa. Retkikengät tietysti kastuivat varvikossa, mutta muuten säilyttiin kuivina.

Polvikoskelle saavuttuamme alkoi taas tihkuttaa. Menimme sillan alle valmistamaan lounasta. Itse jatkoin tauon jälkeen polkua pitkin Koidanvaaran parkkipaikalle. Sinne saapuessani alkoi taas sataa. Kastuin päivän aikana vain hiestä.

Ajoin Polvikoskelle, missä kaveri oli pitänyt sadetta puuvajassa. Kävimme katsomassa Itäpisteen ja yövyimme aivan erinomaisella Leimuukämpän autiotuvalla. Purossa oli hyvä peseytyä. Seuraavana päivänä kävimme kantamassa kajakit 700 m matkan laavulta parkkipaikalle, jonne olimme ajaneet yllättävän pitkän matkan. Tie oli hyvä.

Koitajoella oli rauhallista. Melontapäivänä näimme kaksi retkeilijää reppulautan kanssa. Kävelypäivänä tapasimme kaksi kalastajaa ja yksinäisen päiväretkeilijän Pirhun kierroksella. Noutopäivänä tapasimme kaksi melojaa, jotka olivat tutustumassa autolla ja jalkaisin paikkoihin. He olivat jäämässä alueelle viideksi päiväksi.

Meillä jäi varapäivä käyttämättä, joten menimme Kolovedelle melomaan. On hienot paikat sielläkin, täytyy palata paremmalla ajalla.