UKK-reitti on pitkä vaellusreitti

Olen kävellyt UKK-reitillä vuosien mittaan usein lyhyitä osuuksia. Erään kerran aloin ihmettelemään miten ihmeessä Vuokatin matkailukartoissa, karttasovelluksissa ja maastossa olevissa reittimerkinnöissä on useita eroja. Siitä sain kimmokkeen selvittää todellisen UKK-reitin Sotkamon kunnan alueella. Myöhemmin olen selvitellyt muuallakin. Olen myös korjannut Openstreetmapista joitakin virheitä, mutta vielä niitä on jäljellä. Reitille vuosien mittaan tehdyissä muutoksissa on logiikkaa.

Kesällä 2021 huomasin Ansalammen laavulla, että Tommi Lahtonen oli kävellyt UKK-reitillä. Ja oli kävellyt aika tavalla muutenkin, katso https://hazor.iki.fi/2021/suomi/. Retki-lehti kertoo toukokuun 2023 numerossa tästä Virolahden ja Nuorgamin välisestä 1900 kilometrin patikasta. Siinä vasta retki. Lehti kolahti minun postilaatikkoon 2.5.2023.

UKK-reitin historiaa (kesken)

Selvittely on vielä kesken, mutta jotain on jo selvillä.

Pohjoissavolais-kainuulainen UKK suostutteli (?) pohjoisen kuntia retkeilyreitin kehittämiseksi 1970/80-vaihteessa. Legenda kertoo, että hän oli itse pääministeriaikana kävellyt suurin piirtein nykyisen reitin. Apuna taivuttelussa ja rahoituksen järjestämisessä oli paltamolainen Keijo Korhonen. Hän oli K-linjan miehiä, ulkopolitiikan konkari, ulkoministeri, ministeriön alivaltiosihteeri ja tutkija. Tämä selvittely on vielä kesken, vaatii paljon tarkastuksia ja legenda ei ole vielä saanut vahvistusta.

Pääministerikaudella Kekkonen ei ymmärtääkseni tehnyt pitkiä hiihtoretkiä. Hän teki kävelyretkiä Korpi-Kainuun kyliin. Näistä retkistä on kirjoitettu Suomen Kuvalehteen useita juttuja ja Korhonen & Tyrkkö toimittivat niistä kirjan: Matkakuvia Kainuusta ja Lapista. Kekkonen tapasi kansaa ja näiden kohtaamisten jälkeen Kainuussa rakennettiin useita uusia teitä. Mutta ei UKK-reitin tuntumassa.

Kekkonen aloitti hiihtoretket presidenttinä. Vuonna 1957 hän hiihti Vuokatista Kolille. Tämä oli myös ensimmäinen UKK-reitin osuus. Luultavasti legenda sai alkunsa tästä tapahtumasta kymmeniä vuosia myöhemmin. Ymmärtääkseni Kekkonen on kulkenut UKK-reittiä noin 220 km verran.

20.-23.2.1956 Kekkonen hiihti Suomussalmella 116 km, Ämmänsaaresta luoteen suuntaan Korpiseen. Saman vuoden kevättalvella Kekkonen kävi hiihtämässä Koilliskairassa Raja-Joosepista käsin (Virtapohja. Kekkonen urheilumiehenä. 2018). Uutisen tohtori Kekkosen matkasta kirjoitti myös Helsingin Sanomat 20.2.1956.

Tämä reitti on kaukana nykyisestä UKK-reitistä, mutta Puhosjärven eteläpuolella reitit ristesivät (Helsingin Sanomat 3.3.1985, kartta). Korpinen on hieman Puhoksesta etelään. Tähän aikaan Urkki on juuri valittu presidentiksi, oli lopettanut pääministerinä, mutta ei vielä toiminut presidenttinä. Hiihtoretki alkoi virallisesti 21.2., mutta koska he hiihtivät jo matkapäivän iltana 17 km, on syytä merkata 20.2.

Alkutalvesta 1957 Kekkonen hiihti Kymenlaaksossa. Keväällä 1957 Kekkonen hiihti Vuokatista Kolille. Vuonna 1987 samalla reitillä järjestettiin muistohiihto (Virtapohja 2018). Helsingin Sanomat uutisoi 15.3.1957, että Kekkosen tavoitteena on hiihtää parin sadan kilometrin lenkki Kainuusta Pohjois-Karjalaan. Reitti olisi Vuokatti, Maanselkä, Valtimo, Nurmes, Juuka, Koli. Alustava lähtöpäivä 20.3. Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja on saanut ohjeet järjestää tapahtuma. 23.3. sama lehti uutisoi, että Kekkonen aloitti hiihtoretken 22.3. Vuokatin urheiluopistolla. Ensimmäinen yö vietettiin Teerijärven rannalla telttaleirissä.

”Valtakunnalliseen runkoverkostoon liittyvä retkeilypolku, Vuokatin ja Kolin välinen polkureitti on valmistunut karttoihin siirrettäväksi. 240 km:n pituinen polusto merkitään nyt maastoon ja alueen kunnilta toivotaan osaltaan innostusta mm. retkeilyä palvelevien tulenteko- ja telttailupaikkojen rakentamiseen. Seutukaavaliiton suunnittelupäällikkö Heino Hiltunen Kajaanista keksi, että 80 vuotta täyttävä Urho Kekkonen teki presidenttikautensa ensimmäisen vaelluksistaan juuri Vuokatista Kolille. Työnimeksi syntyi oitis UKK-reitti. Elo-syyskuun vaihteessa reitillä tempaistaan myös UKK-vaellus, jonka toimikunta Kainuussa on valmistellut kesän kuluessa. Tällä tavoin juhlitaan päämiehen merkkipäivää patikoimalla Maanselän asemalta, Täyssinän rauhan rajakiveltä Vuokatille.” (HS 28.8.1980)

Maaliskuussa 1982 joukko hiihtää koevaellusta UKK-reitillä, joka on merkitty. Kesällä se polveilee polkuna retkeilijöille, talvella moottorikelkoin ajettuna polanteena suksilla vaeltajille. Koejoukon jälkeen reitille lähti parinkymmenen hengen joukko Vuokatilta Kolille. UKK-reitillä on muutakin historiallista taustaa. Pitkät matkat se seurailee vanhaa karjalaisten suolatietä Oulujoen vesistön latvoille. Se kaartaa Valtimon harjuilla Simo Hurtan veronkantomatkojen ratsupolkuja pitkin. Reitti on kappale suomalaista asutushistoriaa, jonka raskaat 1970–luvun vuodet näkyvät autioituneina tiloina ja metsittyvinä peltoina. (HS 26.3.1982)

”Lisää vaellussuuntia löytyy Pohjois-Karjalasta. Esimerkiksi sopii vaikka Vuokatin ja Kolin välinen UKK-reitti. Se alkaa Vuokatin urheiluopistolta ja jatkuu Valtimon ja Nurmeksen kautta Lieksaan, tarkemmin sanottuna Kolille. Matkan varrella on monia vaaranäkymiä ja laajojakin erämaa-alueita. Yöpymispaikkojen joukossa on metsäkämppiä, kyläkouluja ja retkeilymajoja. UKK-reitti hiihdettiin vaelluksena ensimmäisen kerran viime talvena. Tänä talvena reitillä järjestetään jo kaksi vaellusta ja jos vain järjestäjien into riittää, siitä epäilemättä kehittyy varsin suosittu talviretkeilyn kohde.” (Suomen Kuvalehti 4.1.1983)

”Suomessa on yli 3000 km merkittyjä retkipolkuja, ja lisää tulee jatkuvasti. Tavoitteena on yhtenäinen polkuverkosto Suomenlahdelta Utsjoelle. Reitistö kasvaa erityisesti keskisessä Suomessa. Ensi kesänä otetaan käyttöön 550 kilometriä pitkä UKK-reitti Puolangalta Kolille.” (HS 14.3.1984)

”Halki Suomen kulkevaksi suunnitellusta UKK-retkeilyreitistä on valmistunut 550 km:n mittainen osuus Joensuusta Puolangan Siikavaaraan. UKK-retkeilyreitit puuhamiehet näkevät mielellään piankin sen hetken, kun yhtenäinen polkuverkosto johtaa eteläisimmästä Kymenlaaksosta pohjoisimpaan Lappiin eli Haminasta Nuorgamiin. Kovin kaukana tämä tavoite ei välttämättä ole. Nyt valmistuneen pitkän osuuden lisäksi valmistelut ja työt ovat pisimmällä Pudasjärvellä, Posiolla ja Taivalkoskella, jotta yhteys Puolangalta Kuusamon Karhunkierrokselle saataisiin valmiiksi. Tämän jälkeen aukkoja löytyy enää Sallasta, Savukoskelta ja Inarijärven itäpuolelta. Suurin arvoitus on kuitenkin Joensuun ja Haminan väli.” (HS 6.8.1984)

”Vuokatin ja Kolin välinen 225 km osuus otettiin käyttöön elokuussa 1984. Neljä vuotta aiemmin reitti oli merkitty maastoon ja silloin se myös vaellettiin ensimmäisen kerran läpi. UKK-reitistä tulee koko Suomen mittainen retkeilyreitti Haminasta Utsjoelle. Joensuusta Vuokatille on jo siltoja ja majoitustiloja. Vuokatilta Sallaan reitti on merkitty. Kolmen vuoden kuluttua pitäisi olla merkitty Sallasta Utsjoelle ja Joensuusta etelään tulevaa jaksoa suunnitellaan. Kolme vuotta sitten käyttöön otettu Kolin ja Vuokatin väli on kuitenkin jo unohtunut retkeilijöiltä: polut nurmettuvat ja pensaat tukkivat väylän käyttäjien puutteessa.” (HS 19.9.1987) 

UKK-reitti Sotkamossa (kesken)

• Yleiskuvaus, ylläpitäjä
• Merkintä, opasteet, varusteet, palvelut
• Retkikartan puutteet

Selvittely on vielä kesken, mutta jotain on jo selvillä.

Sotkamossa UKK-reitin ytimen muodostaa vaarajonon osuus. Tämä on perinteistä Vuokatin vaelluksen reittiä, jonka historia juontaa vuonna 1945 perustettuun urheiluopistoon. Ensimmäinen Vuokatin vaellus järjestettiin 20.7.1948. Onni Palaste oli perustamassa Vuokatin urheiluopistoa, jonka aikaisempia nimiä ja omistajia en lähde tähän erittelemään. Hän palasi muiden rintamamiesten kanssa arkeen ja jotain havaintoja oli tehty edellisinä vuosina. Suomalaisten miesten hiihtotaitoa olisi syytä parantaa ja tähän tarpeeseen opisto perustettiin. Vuokatin alueella oli myös VR:n virkistyspaikkoja, joten urheilu ja matkailu sai vahvan tukikohdan.

Vuokatin juurella on järjestetty hiihtotapahtumia jo 1930-luvulla. Siellä oli Suomen Rajaseutuyhdistyksen matkailumaja, jonka kesätoimintaa mainostettiin lehdessä: ”Vuokatin maja, Vuokatin pysäkin luona, kaupp. Aug. Hyvärisen talossa. Majasta neuvotaan tie Vuokatille, jonne johtaa viitoitus ja pilkoitus. Kävelymatkaa pari kilometriä. Majassa huoneita, ruokaa ja virvokkeita. Uimarantaan opastetaan.” (HS 6.6.1932)

Rintamamiehet olivat rakentaneet Rukajärven alueella hirsitaloja, joita oli toimitettu leskille. Sodan loputtua Palaste pelasti valmiita taloja rajan oikealle puolelle ja ne oli helppo kuljettaa rautatietä Vuokattiin. Opiston alueella on edelleen kolme valkeaa puurakennusta, jotka ovat olleet paikalla koko opiston ajan. Nämä ovat samat hirsitalot.

Kesätoiminta kytkeytyi suurelta osin Suomen Latu ry:n kesäkursseihin. Lähes joka viikko opisto järjesti Vuokatin vaelluksen, ”joka on noin 30 km pituinen, synkän Kainuun erämaan halki yhdentoista toinen toistaan mahtavamman Vuokatin vaaran yli kulkeva taivallus.” (Suomen Kuvalehti 17.9.1955)

Opiston kursseilla tehtiin aina Vuokatin vaellus, joka alkoi opistolta, siitä Iso-Pöllyn kallioille ja edelleen vaarajonoa pitkin Tolhovaaraan, josta takaisin. Vaellus siis tehtiin useita kertoja vuodessa. Aikanaan ei ollut niin vahvaa polkua kuin nykyään ja valittu reitti hieman vaihteli. Varsinkin talvikaudella paluumatka tehtiin yleisesti suksilla vaarajonon itärinteen helpompia maastoja pitkin. Opistolle avattiin myöhemmin laskettelurinteitä ja rakennettiin hiihtohissi. Aikanaan hiihtokeskus laajeni isommaksi ja vaellusreitti oli tarkoituksenmukaista linjata pois rinnealueelta.

Vuonna 1960 Vuokatin vaeltajia oli 251 henkilöä. Vaellus suoritettiin 11 kertaa. Vuokatin vaellus on 11 vaaran valloitus, jonka retken pituus on noin 45 km. (HS 28.5.1961)

Seuraavana kesänä opiston leirintäalueella yöpyi 1131 retkeilijää. Vuokatin vaelluksen suoritti 137 vierasta, kertoi opiston johtaja, voim op Jorma Suvikas. (HS 12.9.1961)

”Vuokatin vaellusreitti on merkitty metsien läpi. Vaellusreitti yli 13 vaaran on sitten avaamisensa 1948 esitellyt lukuisille retkeläisille kappaleen kauneinta Kainuuta. Retki on tehty tähän mennessä urheiluopistolta käsin oppaiden johdolla kerran viikossa. Jouni Lanamäki on merkinnyt reitin valkoisella maalilla puiden kylkiin koko 28 km pituisen lenkin. Merkkaus alkaa Juurikkalahden asemalta ja jatkuu opistolle saakka.” (HS 15.6.1966)

Maanselkä-Lappavaara

Osuuden pdf-kartta: UKK-reitti välillä Maanselkä-Lappavaara

Virallisesti Sotkamon osuus UKK-reitistä alkaa Maanselän aseman rajakivestä. Ensimmäiset reittimerkit löytyvät kuitenkin etelämpää Nurmeksen puolelta Saukontien tasoristeyksestä, jossa tie ylittää Vuokatin ja Nurmeksen välisen rautatien.

Reittikuvauksissa tulemme ehkä tulevaisuudessa näkemään, miten virallinen UKK-reitti ylittää radan tasoristeyksessä, josta reitti jatkuu huoltotietä pitkin aseman kohdalle. Tällä hetkellä merkitty reitti ylittää radan aseman kohdalla, mutta sääntöjen mukaan tässä ei voisi olla virallisen reitin virallista ylityspaikkaa.

Kuntien raja on rajakivellä. Rajakivellä on taukopaikka josta löytyy nuotiopaikka, pöytä ja infotaulu. Kiven päälle voi nousta portaita.

Rajakivi on muinaismuistolain 295/63 rauhoittama kohde. Infotaulun mukaan ”Maanselän kivi on merkittävä rajakivi. Kiven tarkka historia on edelleen jossain määrin arvoitus eikä kaikkien hakkausten merkitystä tunneta. Vuosiluvut 1680(?), 1684 ja 1767 viittaavat lääninrajaan. Läänin rajalla kivi seisoo tänä päivänäkin.

Ruotsin kruunut ja Venäjän ristit viittaavat todennäköisesti Täyssinän rauhaan 1595, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta. Vielä epävarmemman tulkinnan mukaan kivi olisi ollut myös Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajamerkki. Hakkaus N63 liittyy isojakoon, joka alkoi Kainuussa huomattavan myöhään, 1800-luvun puolivälissä.

Maanselän kautta kulki ainakin 1500-Iuvulta asti ”Karjalaisten suuri pohjantie”. Kulkuväylän alkupään on oletettu olleen Novgorodissa asti, ja tätä vanhaa kauppa- ja verotustietä pitkin kuljettiin Pielisen Karjalasta Ouluun. Per Brahe kulki reittiä kesällä 1639 ja kertoo Maanselän vedenjakajasta: Toinen virta (Kokkojoki) laski etelään lähteestä ja toinen (Rommakkojoki) luoteeseen pienestä järvestä (Kalliojärvi). Ne erotti toisistaan parin musketinlaukauksen (n. 500 m) levyinen maakaistale, jonka yli pääsi vetämällä veneen ojaa pitkin.

Kapeat latvajoet olivat kuitenkin hankalakulkuisia. 1600-luvulla Kainuuta kartoittanut Claess Claesson kirjoitti Suomen suontaipaleen (=Maanselän kiven) rajamerkin kautta kulkeneesta venetiestä ”kaikki Käkisalmen läänin venäläiset, jotka haluavat matkustaa kesällä Ouluun, ovat mielipuolia.” Luultavasti reittiä käytettiinkin nimenomaan talvitienä.”

Sotkamon historia -kirjan mukaan Maanselän asema oli Suomen vilkkain puutavaran lastausasema 1930-50 -luvulla. Komea asema rapistuu käyttämättömänä. Se on suojeltu, joten siirtäminen ei varmaankaan tulee kyseeseen ja kohtalona on mätäneminen paikalleen.

Radan ylityksen jälkeen on lyhyt suo-osuus, jossa on pitkospuut. Ojaa ylittäessä tulee miettineeksi, miten tällainen kivinen liru on voinut joskus olla tärkeä vesitie. Suon jälkeisessä rinteessä on pitkät portaat ja loivat pitkospuut.

Reitti noudattelee Rommakkovaaran luonnonsuojelualueen reunaa. Sen jälkeen on useita pitkospuita. Pitkokset tahtovat jäädä vähäisen käytön vuoksi kasvillisuuden alle.

Pirttimäen autiotalon itäpuolella on polun vieressä kivillä vuorattu lähde eli kaivo. Valitettavasti viimeaikainen metsätyö on sotkenut paikkaa ikävästi.

Olikonahon taukopaikka löytyy metsäautotien laidalta.

Lampelan tilalla toimii Maanselän etappi, joka tarjoaa majoitus- ja kalastuspalveluita. Tarkasta aukioloajat netistä tai soittamalla. Olen yrittänyt päästä asiakkaaksi useamman kerran, mutta paikka on ollut kiinni. UKK-reitti on linjattu tilan ja lammen pohjoispuolitse.

Lampelasta reitti jatkuu hiekkatietä pitkin valtatien liittymään, josta suoraan yli. Komulanlammen rannassa tulee vastaan aikaisempi Sotkamon ja Nurmeksen välinen maantie, jota pitkin reitti jatkuu pohjoiseen. Jonkin ajan kuluttua saavutaan Komulanlammentielle, jota pitkin pitää kävellä lyhyt matka vasemmalle, josta reitti siirtyy taas metsän kätköihin.

Lappavaaran korkein kohta on nimeltään Isokulju ja siellä sijaitsee romahtamaisillaan oleva näkötorni. Näitä näkee nykyään enää harvoin. 1980-luvulla kolmiomittaustorneja oli vielä runsaasti retkeilymaastoissa ja kiipesimme aina ylös, jos mahdollista.

Lappavaara-Teerivaara-Rönkkö

Osuuden pdf-kartta: UKK-reitti välillä Lappavaara-Rönkkö

Holinpuron taukopaikan katos on romahtanut. Alueella on edelleen käyttökelpoinen taukopöytä ja pienen matkan päässä pohjoisen suunnassa puucee. Vesilähdettä en tutkinut.

Marja-ahon taukopaikka on tien lähellä. Tien varressa on myös tulipaikka hieman pohjoisempana. Hoikanlammen itäpuolella on vanha polku näkyvissä, seuraa vain merkkejä. Hakkuuaukion kohdalla ollut taukopaikka on hävinnyt.

Sievälänkallion päälle on rakennettu uusi taukopaikka ja polku on oikaistu. Oikaisu on vaikeasti nähtävissä lännen suunnasta. Teerilahden kohdalla polku menee rannan läheltä. Teerivaaran taukopaikka on entisen koulun pihalla olevassa katoksessa. Kunta huolehtii puuhuollosta ja metsästysseura katoksesta.

Sattulanvaaran länsipuolella erottuu polun molemmin puolin entisiä peltoja ja pihapiiriä. Ansavaaran länsipuolella olevalla niityllä laiduntaa ajoittain lehmiä ja niityn kiertää itäpuolelta vaihtoehtoinen reitti.

Ansalammen kohdalla on laavu, pöytä ja puucee. Lammen rannassa on huonokuntoinen penkki ja pitkospuut, mutta iltapesu onnistuu kyllä.

Nykyinen reitti kiertää Tolhovaaran pohjoispuolelta, mutta vaaran ylittävä aikaisempi reitti on hyvin nähtävissä ja vaikuttavampi. Se on paikoin jyrkkäpiirteinen, mutta hyväkuntoisen retkeilijän kannattaa kiivetä vaaralle.

Toinen jyrkkäpiirteinen osuus on Persevaaran pohjoisrinteen luonnonsuojelualueella. Ja Rönkön laavu onkin ihan vieressä. Lisäksi löytyy tulisija, pöytä, puucee ja infotaulut. Valtatien varressa on iso parkkipaikka. Tämä on hyvä lähtöpaikka sekä pohjoisen että etelän suuntaan UKK-reitille. Talvella laavulle tulee latu Vuokatista.

Rönkkö-Vuokatti (kesken)

• Lisätään geologiaa Vuokatissa

Osuuden pdf-kartta: UKK-reitti välillä Rönkkö-Vuokatti

Rönkön laavu ja levähdysalue on siis hyvä lähtöpaikka moneen suuntaan. Pohjoisen suunnassa alitetaan valtatie putkisillan kautta. Reitti Koljolanvaaralle on selvä, mutta vanhoja karttoja ja maastoa vertaamalla huomaa erilaisia kehitysvaiheita 40 vuoden ajalla. Koljolanvaaralla on penkki ja hyvät näkymät.

Vaarajonon laelle on muodostunut luontaisesti kiinteistöraja. Koska rajat pidetään yleensä auki, on paikalle myös muodostunut hyvä polku. Monin paikoin on nähtävissä rajapisteitä, esimerkiksi Porttivaaralla.

Porttivaaran pohjoisosassa on notkossa sijainnut uunikivilouhos. Se on edelleen näkyvissä polun itäpuolella jos osaa katsoa ja kuvitella. Viitoituksen seuraaminen auttaa myös. Porttimäen kota sijaitsee entisessä Tikkasen perheen pihapiirissä Porttimäen tilalla. Tilalta vartioitiin louhosta sekä louhittiin rakennusmateriaalia. Tikkanen rakensi talvella uuneja pitäjän taloihin. Pihalla olevassa infotaulussa lukee mm. ”Isojaon aikana vuonna 1857 muodostettiin Alasotkamon kylän yhteinen kiven murtopaikka lohkaisemalla Porttivaaran tila Koljolan tilasta. Uunintekoon tarvittua vuolukiveä lienee Porttivaaran kupeista louhittu jo ennen isojakoa.” Porttimäen tila autioitu 1960-luvulla.

Lehtovaara ja Ilvesvaara ovat hyviä maiseman katselupaikkoja ja treenimaastoa vuoristovaellusta varten. Reitin sijaintia on tarkistettu parhaimpaan sijaintiin ja myös askelmia on rakennettu. Möykynlammen alueella reitti on aikaisemmin mennyt varaustuvan kautta ja sen pohjoispuolisen suon yli. Nykyään reitti kulkee ulkoilutietä pitkin, joten kumisaappaita ei (yleensä) tarvita. Myös Keiman rinteet ovat jyrkkäpiirteisiä.

Vuokatinvaaralla virallinen UKK-reitti on merkitty Pieni-Pöllyn ja Iso-Pöllyn lakien kautta. Reitillä on jonkin verran ponnisteltavaa, joten myös helpompi reitti on merkitty länsipuolitse. Nykyään UKK-reitti ei enää sijaitse hiihtokeskuksen pohjoisrinteessä vaan kiertää koko keskuksen lännen kautta. Reitti on merkitty Urheiluopistolle asti, vaikka Ahvenuslammella on risteys pohjoisen suuntaan. Kuikkalammentietä pystyy helposti oikaisemaan, jos on tarvetta käydä kaupassa tai mennä Katinkullan suuntaan. Jäätiönlahden ja lammen välinen silta uusittiin hiljattain ja nykyään on hyvä reitti myös sitä kautta. Lammen rannalla on myös laituri ja laavu.

Vuokatissa on UKK-reitin tuntumassa useita muinaismuistoja. Sissiluola sijaitsee Ison Pöllyn yläosassa ja se on painanne kalliossa. Täältä tarkkailtiin aikanaan idän suuntaan mahdollisia vainolaisia. Painanteen päälle oli rakennettu katos. Pakoluola sijaitsee Pienen Pöllyn pohjoisrinteessä polkujen risteyksen lähellä. Jäätiön alueella on harjumaastossa muutama tervahauta sekä erittäin runsaasti pyyntikuoppia. Kaikkia kuoppia ei ole dokumentoitu. Osa on tuhoutunut rakentamisen myöstä. Lisätietoja https://www.kyppi.fi.

 

Vuokatti-Naapurinvaara-Kyyhkysenvaara

Tikkalansalmesta on kirjoitettu erillinen artikkeli: Tikkalansalmi.

Osuuden pdf-kartta: UKK-reitti välillä Vuokatti-Naapurinvaara-Kyyhkysenvaara

Vuokatin alueella UKK-reitti sijaitsee ulkoiluteillä ja laduilla asutuksen keskellä. Reitti on merkitty merkintäpylväiden ja viittojen lisäksi valaisinpylväissä olevilla tarroilla. Useissa paikoissa on opastauluja. Vuokatissa on myös muita kävelyreittejä, esimerkiksi Piimä-Heikki, Lampipolku ja Sapporo. Ne on merkitty erivärisillä merkeillä. UKK-reitin väri on sininen-valkoinen.

Vuokatissa on paljon hyviä retkikohteita, katso lisää urheiluopiston kartasta. UKK-reitin tuntumassa paras uimapaikka on Kuikkalammella. Jos haluaa pitää taukoa laavulla, löytyy sellainen Jäätiönlammen ja Jäätiönlahden välistä. Kauppareissun voi tehdä K-Supermarketiin tai S-Marketiin. Tikkalansalmen kanoottilaiturin vieressä voi myös laskea veneen veteen tai käydä uimassa.

Reitti ylittää Tikkalansalmen kevyen liikenteen siltaa pitkin ja kääntyy vasemmalle Halolantielle. Pohjanvaarantien risteyksessä käännytään vasemmalle ja jatketaan pikitien varressa 1,0 km Naapurivaaran lomakylän liittymään saakka. Kahviossa voi käydä nauttimassa oluen ja pientä purtavaa tai lintutornilla. UKK-reitti jatkuu pohjoiseen Naapurinvaaran luonto- ja kulttuuripolkua pitkin. Naapurinlouhi on hyvä taukopaikka, siellä on taukopöytä sekä kota sateen suojaksi ja lämmittelypaikaksi. Alueella on hyvät infotaulut.

Naapurinvaaran yläosassa on kaksi parkkipaikkaa, joista voi aloittaa kävelyn joko etelään tai pohjoiseen. Huvikeskus on Suomen parhaimpia tanssilavoja, mikä kannattaa pitää mielessä jos lomailee seudulla. UKK-reitti on alueella pääasiassa metsäpolkuja, mutta se kulkee myös Losontiellä. Tie on mukava hiekkatie ja sen pohjoispäässä on hyvä parkkipaikka. Siitä alkaa taas kiva metsätaival.

Reitti kiertää Männikön pihapiirin idän puolelta. Männikön pohjoispuolella ei ole vaikeuksia seurata reittiä etelästä pohjoiseen. Mutta pohjoisesta suunnasta tultaessa jyrkkä käännös suon itäpuolella ei ole selvä koska taimikko on kasvanut. Polkua ei ole raivattu riittävästi. Jos seuraat karttaa, ei ole ongelmia ja merkintäpylväät ovat joka tapauksessa paikoillaan.

Piirolan pohjoispuolella kannattaa tarkkailla merkintäpylväitä, koska reitti kääntyy jyrkästi tieltä polulle. Merkinnät ovat selvät. Nousu Kyyhkysenvaaralle on harvoin käytetty ja polku ei erotu kunnolla. Merkinnät näkyvät hyvin. Vaaralla on taukopöytä ja siellä oleva kartta on päivitetty 2012. Tämä on niin kaukana Vuokatista, että kävelijät ovat harvassa. Reitti jatkuu rautatien ylityspaikkaan.

Kyyhkysenvaara-Paakinmäki-Paltamon raja

Osuuden pdf-kartta: UKK-reitti välillä Kyyhkysenvaara-Paakinmäki-Paltamon raja

Paakinmäessä UKK-reitin linjaus on tarkistettu lyhyellä matkalla rautatien parantamisen takia. Reitti seuraa pitkän matkaa sähkölinjaa ja osuudella on useita pitkospuita. Ne ovat kuitenkin pahasti kasvillisuuden peitossa. Sähköpylväissä kannattaa kiinnittää huomiota valaisimiin, sillä alueella on talvella kyläläisten valaistu latu.

Viimeinen osuus ennen Sotkamon ja Paltamon kuntarajaa on taas viehättävää metsämaastoa. Siellä on paljon tervahautoja, joista vain osa on kartoissa. Rajan pohjoispuolella reitti tulee metsätielle, jossa on infotaulu ja kartta.

UKK-reitti Paltamossa

Kartta: UKK-reitti Paltamossa, A4

Reitti on kunnan alueella melko lyhyt, hieman yli 20 km. Sotkamon ja Ristijärven kuntarajoilla on infotaulut sekä Saarijärven taukopaikalla. Reitti noudattelee pääosin teitä, mutta muutamia poikkeuksia on. Saarijärven itäpäässä on lyhyt suo-osuus. Sen jälkeen on noin 1,5 km viihtyisää harjumaastoa, aluksi järven pohjoispuolella. Taukopaikalla on puuvaja, puucee, taukopöytä, roska-astia ja tulisija.

Vaaranpään tilan ja Kotiahon pohjoisen pellon välillä reitti noudattelee ensin metsäautotietä. Sen päästä reitti jatkuu umpimetsään, jossa sen erottaa vain sinisistä maalimerkinnöistä. Paikoin merkinnät olivat kuluneet ja kahden hakkuuaukon kohdalla puut oli poistettu. Reitin seuraaminen edellytti tarkkaavaisuutta.

Leppilän tilan eteläpuolella reitti erkanee metsäautotien päästä lyhyelle matkalle hakkuuaukiolle. Tämän pohjoispuolella alkaa hieno luonnonsuojelualue, joka jatkuu kunnan rajalle. Rajaa pitää seurata lyhyen matkaa länteen ja sen jälkeen reitti kääntyy selvänä pohjoiseen, liittyäkseen metsäautotiehen.

 

UKK-reitti Ristijärvellä (tulossa)

 

Päivitetty 25.1.2023, 22.3.2023, 5.8.2023